sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Juu ei

On jäänyt päivitys hieman laiskanpuoleiseksi. Yritin Tempon astuttaa kyllä, mutta tyhjäksi se todettiin. Pentublogi siis pysyttelee hiljaisena, kunnes uudet tuulet puhaltelee. Ja sitä ajankohtaa ei taida tuulet itsekään tietää. :)

maanantai 15. elokuuta 2011

Bye babyt!


Pennut lensivät pesästä jo hyvä tovi sitten, mutta päivittäjän pää on vielä horteessa, joten päivitykset tulevat aina pari viikkoa jäljessä.
Päättymätön Aikapommi muutti Nakkilaan Pirjon jälkikoiraksi ja kantaa nyt ylpeästi nimeä Ansa. :)
Päättymätön Akku muutti tuohon viereen Orivedelle Suskin ja Villen jälkikoiraksi. Se kantaa ylpeästi nimeä Inka. :)

Hyvät kodit kummallakin, toivotan mukavia yhteisiä hetkiä riiviöiden kanssa!! :))

Hätäratkaisu Tempon varalle: Koska neiti panttasi juoksujaan aina tänne elokuulle saakka, yritän astuttaa sen nyt heti tähän juoksuun, koska mikäli odotan seuraaviin juoksuihin, niin menee koko ensi kesäkin kisojen ja muun kannalta täysin plörinäksi. Siispä odottelemme tärppipäiviä ja katsotaan saadaanko mitään aikaan.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Vähän se ottaa, paljon se antaa


OHHOH.. Nyt ei taida lukijat paljoa päätä taputella… On tainnut ihan pieneksi, pieneksi hetkeksi unohtua tämä pentublogin päivittäminen. Shiit. Pahoittelen ja lupaan parantaa tapani (etenkin, kun pennut lähtevät tulevana vkonloppuna, niin samalla loppuu myös päivittelyjen aiheet… Hyss.. Ei kerrota kenellekään).

Juu no, monta viikkoa on vierähtänyt. Monta hauskaa, äänekästä, toiminnantäyteistä hetkeä… Uudenlainen kokemus ”uuden” rodun myötä tai miten sen oikeammin sanoisi.. No ensimmäinen laatuaan täällä kasvatettu pentue. Takkuisen alun jälkeen alkoi elämä hymyillä ja nämä kaksi sitkeintä neitosta osoittautuivat jo silloin elämänhaluisiksi, kun muut neljä poistui rivistä yksi kerrallaan.
Kehitys on ollut huimaa, kuten pennuilla on tapana ja sitä on ollut tässäkin tapauksessa mahtavaa seurailla. Aikamoisia motteja ovat, kumpainenkin. Nimiksi vakiintui ne jo edellisessä kirjoituksessa mainitut Päättymätön Akku ja Aikapommi. Toivottavasti ovat sillälailla hyvällä tavalla enteelliset, kuten nimien pitääkin olla ;).

Sirutuksissakin ollaan jo hyvä tovi sitten käyty ja pentutesti tehdään tämän viikon perjantaina. Jänskää ;). Vielä papereita ja toista pentupakkausta odotellaan, muuten alkaa muikkelit olemaan minun puolesta valmiita lähtemäänkin jo uusiin maisemiin. :)
Pinja-mamma alkaa jo nykyisin viettämään päivät normaaliin tapaan tarhassa muiden koirien kanssa ja pääsemään normaaleille lenkeille sekä uintireissuille. Yöt kersat saavat vielä nukkua sen kainalossa ja imaista rätti-tisseistä vielä viimeisetkin hörpyt, mikäli ehtivät. Emakkona Pinja on ollut vallan vastuullinen. Se jopa oppi pentujensa takia haukkumaan matalalta, kun talon ulko-ovi avattiin, saapi nähdä, säilyykö tapa. Paskat ja pissit se siivoaa tänäkin päivänä, vaikka pennut ovat noin kolmiviikkoisesta ylöspäin syöneet kiinteää ruokaa – yök. ;) Helpottaa huomattavasti siivojan roolia :).

Noo niin, ketäpä meikäläisen hölötykset kiinnostaa – kuvia kehiin siis!








maanantai 4. heinäkuuta 2011

Pikainen päivitys

Juu, päivityksiä saa jälleen odottaa.. Pennut täytti kolme viikkoa perjantaina. Lujaa menee, mutta menkööt. Pari kuvaa isken nyt vain maistiaisiksi ja katsellaan, josko vähän kirjotusrikkaampaa päivitystä olisi jossain vaiheessa luvassa. ;)

(Tai iskisin, ellei ne olisi teillä tuntemattomilla...)

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Jussi takana... ja tokat viikkosynttärit!


Kaksi viikkoa elämää taivallettu, jussi vietetty ja kehityksessä harpottu. ;)
Toisella silmät aukesivat 8 vrk:n iässä, toisella 10. Korvatkin ovat auenneet ja ääniärsykkeitä on tehty siitä lähtien. Normaalien arkielämän liioiteltujen äänten lisäksi muun muassa metallikipporummutusta ja totta kai musiikki kuuluu olennaisena osana elämään. Hauskoja lapsia. Inansa päälle viikon vanhoina pysyttiin jaloillaan jo paremmin ja paremmin ja nykyhetkenä onkin tapana aina ”aktiivisuuskohtauksen” iskettyä kiertää pentulaatikko kertaalleen ja lösähtää sitten mamman nisälle. Tolpillaan pysytään jo mainiosti, vaikka askeleilla ei nyt ihan vielä kannata lähteä isommille päätään aukomaan. Mutta asenne on tärkein, se on molemmilla mainio. Nimiä on hauduteltu ja ne tulevat alkamaan A:lla, kuten emänsä virallinen nimi. Tällä hetkellä käytössä on ”Akku” ja ”Aikapommi”, saapa nähdä vakiintuvatko paperinimiksikin.
Kuvia olen ollut toosi ahkera ottamaan *nyök nyök*, joten toivon, että pieni videoannos korvaisi tämän puutteen. Siinä nyt ei paljoa muuta katseltavaa ole kuin holtitonta horjuntaa.. ;D


perjantai 17. kesäkuuta 2011

Yksi viikko ikämittarissa


Ensimmäinen viikko takana. Ei mikään helpoin viikko kylläkään.
Pojan menon jälkeen alkoi myös yksi tytöistä näyttämään merkkejä heikkoudesta. Se sai kuitenkin mahdollisuuden niin pulloruokintaan kuin lisäenergiavalmisteisiinkin, koska oli muuten reipas ja yritti parhaansa. Muutama päivä ja yö mentiin, sain tuttipulloruokinnalla painon nousemaan hyvin ja ruokintojen välissä se pääsi aina lisälämpöön. Siitä huolimatta tiistaina aamuyöllä loppui tältä tytöltä puhti ja se lähti veljensä ja siskojensa kanssa autuaammille nisille.
Jäljellä siis kaksi. Onneksi nämä kaksi ovat potria ja paino on koko ajan ollut noususuhdanteessa. Ne saa kevyet 100 g vuorokaudessa lisää painoonsa.. Toivottavasti jatkuisi näin.
Pinja on ollut reipas äiti, se hoitaa lapsensa mainiosti ja ottaa välillä pieniä vapaa-ajan hengähdyksiä, kun pennut ovat päikyillä. Välillä näkyy merkkejä siitä, että silläkin käy aika pitkäksi ja se tahtoisi poistua jo pidemmillekin lenkeille pentujen ruokahetkien välissä. Valitettavasti elämän pitää edelleen olla erittäin tylsää, vartioitua ja varovaista, ettei haavalle käy kuinkaan.

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kärsivällisyys koetuksella


Ei siis pelkästään sen takia, että Pinja panttasi pentuja monta päivää, joka tarkoitti minulle monta tunnin välein heräämistä yöllä, kun lämmöt olivat laskusuhdanteessa jo alkuviikosta. Vaan myös sen takia, että joku hyvin ärsyttävä, paha karma on pahasti kannoillani ollut koko tämän vuoden, eikä se näemmä vieläkään ole luovuttanut.
Ensimmäinen pentu syntyi torstain ja perjantain välisenä yönä klo. neljän jälkeen. Se oli pikimusta tyttö, joskin melkoisen pieni (340 g) ja sen napa vuosi verta melko paljon. Vuoto kuitenkin tyrehtyi ja pentu haparoi mamman tissille. Odottelin, odottelin ja odottelin, jotta jatkoa seuraisi, mutta ei. Ei supistuksia, siis ei pentujakaan. Tiesin, että pentujen väli voi olla montakin tuntia, joten maltoin vielä odottaa. Sitten kuitenkin otin yhteyttä meitä päivystäneeseen eläinlääkäriin ja pian löysimme itsemme jälleen Hakametsästä. Pinja ultrattiin ja todettiin, että alemmalla pennulla on hidastunut syke, mutta ylemmällä vielä vallan hyvä. Siitä suunta siis leikkauspöydälle. Sektion aikana pidin ensimmäisenä syntyneen pennun lämpimänä ja sain hetken ihan vain olla.
Pian alkoi kuulua pentujen kitinää.. tai miten sen ilmaisisi.. se oli lähempänä karjuntaa. Pian eteeni tuotiin pahvilaatikko, jossa vilisti neljä potraa pentua, jotka huusivat mennessään niin että koko eläinlääkäritila raikasi. Sain pikaisen infon, että viisi pentua otettiin ulos, joista yksi oltiin lopetettu heti, kun sillä oli ollut suolet ulkona.
Pidin pennut hereillä, lämpiminä ja kuivina. Aikaa kului, eikä Pinjaa vielä oltu tuotu heräämään luokseni. Onnekseni kuitenkin ovi pian avautui ja sieltä tuotiin itse tärkeys vielä umpiunessa toipumaan leikkauksesta. Sain alkaa laittaa pentuja nisille. Ensimmäisenä syntynyt musta ja pieni pentu oli alusta asti aavistuksen vaisu ja nyt se ei enää jaksanut edes imeä. Se alkoi kylmettyä, vaikka se oli lämpöpatjalla. Se alkoi kuivua, joten sille annettiin Nutri Plus -geeliä, Puppy boosteria ja sitä nesteytettiin ihon allekin. Se oli varmasti luovuttanut jo melkein heti synnyttyään, mutta sinnitteli kuitenkin asemalle saakka, jonne se sitten kuoli. Pinjalla herääminen kesti suhteellisen kauan, mutta pikku hiljaa se nosti ensimmäisen kerran päätään ja tuntui olevan ihan kuutamolla, mutta kuitenkin fine, että hänen nisillään myllää nyt kasa pentuja. Yksi pentu kuitenkin lähti ryömimään Pinjan pään ohitse ja saman tien Pinja tarrasi poikaseensa vallan epäystävälliseen sävyyn. Onneksi tarraus oli umpihumalainen, jonka takia ei kovinkaan voimakas ja sain Pinjan kidan auki heti, eikä pentuun tullut vauriota. Samalla kuitenkin heräsi itselleni erittäin ”mukava” tunne tulevista päivistä, kun selkänsä kääntäessä P yrittää ensimmäisenä syödä lapsensa.. Tämän episodin jälkeen Pinja nukkui humalaansa pois vielä noin tunnin verran.
Neljä siis jäljellä, kolme potraa narttua ja yksi uros. Kaikki hienon värisiä eli mustia ruskein merkein. Leikannut ell. tuli kertomaan, että uros oli hankalasti jo synnytystiessä, kun maha oli avattu, eikä sitä meinattu saada pois. Se oli ollut jonkun tumman mönjän peitossa ja oli pelätty, että noinkohan se elää. Siinäpä tuo tulppana tunnettu hyvin eli siskojensa rinnalla! Samalla siis sain syyn, miksi leikkaus oli kestänyt pidempään - juuri tuon tulpan takia kohtu oli pitänyt avata muustakin kohtaa, kun ensin yritetty haavan suurennus ei ollut tuottanut haluttua tulosta. Viiden pitkän tunnin jälkeen sain pakata pennut ja emokoiran pieneen ilmastoimattomaan koslaani ja lähteä kotia kohti.

Kotiin tultiin ja Pinja halusi pennut heti itselleen, kun päästiin sisälle. Silmä kovana tarkkailin sen käytöstä, joka aiemmasta episodista huolimatta oli hyvinkin mammamaisen huolehtivaista, eikä merkkiäkään mistään aggressiivisuudesta. Pennutkin näyttivät voivan mukavasti, joten huh hengähdys.
Yöllä heräsin muutamaan otteeseen päivystämään, että kaikki on kaikilla osapuolilla hyvin. Ja hyvin näytti olevan.

Se todella vain näytti siltä, sillä aamupunnituksessa kaksi pentua oli menettänyt painoaan. Poika ja yksi tytöistä. Siitä johtuen välittömästi syömätalkoisiin ja tyttö tarrasi nisään kiinni vallan ponnekkaasti. Pojalta sen sijaan ponnekkuus unohtui vissiin ell.asemalle, sillä se avasi enää vain suunsa. Lämpöä niillä on koko ajan riittävästi, mutta otin pojan hetkeksi aikaa vielä erityislämmittelyyn syliini ja koetin, josko tuttipullojuoma antaisi vähän lisäenergiaa. Yrityksistä huolimatta pitelin pian kylmää ja velttoa pentua sylissäni. Siispä pentulauma pieneni jälleen yhdellä ja jäljellä on enää kolme narttua. Toivottavasti ovat sitten sinnikkäitä menetettyjen edestäkin!
Mammakoira voi hyvin, eikä arpikaan masussa vaivaa. Täytyy toivoa, että ystäväni karma hellittäisi otteensa hetkeksi aikaa ja antaisi Pinjan parantua rauhassa ja että nämä jäljellä olevat olisivat jäljellä vastakin!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Bye bye, babyt!


Viikonlopun aikana koko talo jälleen hiljeni, kun siskokset lähtivät maailmalle omiin perheisiinsä ja jäljelle jäi vain tämä oma karvaiseni, Kiri.
Pentutestinkin perusteella lapsoset olivat hyvin tasaisia. Hyvin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta olisi noista kahdesta sanoa, kumpi on parempi. Onneksi se ei myöskään ole tarpeen. :)
Perushaikein fiiliksin sanoin lapsosille heipat, onneksi molemmat saivat mukavat kodit ja minulla on täysi luotto uusiin omistajiin, että he rakentavat näistä neideistä kelpo kansalaisia ja hartaasti toivon, että pennut myöskin vastaavat odotuksiamme.

Päättymätön Elämänilo lähti lauantaina järjestämään Janitan pienen lauman uusiin kuoseihin Poriin. Tyttö tunnetaan nykyään nimellä Sidi. Sidistä olisi tarkoitus tulla agility - ja tokokoira
Päättymätön Energia lähti heti perään lauantaina vuorostaan järjestämään Helmin lauman uuteen uskoon Janakkalaan. Neiti ristittiin Rikaksi ja siitä olisi tarkoitus tulla niin ikään agilitykoira.
Toivotan kummallekin erinomaisia hetkiä uusien perheenjäsenienne kanssa!!


Pinjalla olo paksuuntuu ja hartaasti odottelemme, mitä tuleman pitää. Seuraava päivitys on jälleen synnytyspäivitys…. Hui.

torstai 2. kesäkuuta 2011

8 viikkoa

Voivoi, kahdeksan viikkoakin meni jo ja seuraava päivitys on sitten tämän jälkeen pentujen siirtyminen uusiin koteihinsa.. Voi että. :( Palleroita tulee niin kovin ikävä, ettei hyvä tosikaan. Nautitaan vielä viimeisimmistä kuvista, jotka nappasi Saija, kiitos paljon!





Pinja paksuuntuu ja sen laskettu aika osuu seuraavalle viikolle. Nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että synnytys sujuu ja muukin elämä.. Elämme jännittäviä aikoja.




keskiviikko 25. toukokuuta 2011

7 viikkoa!


Näin kilahti neideille ikää seitsemän viikkoa jo eilen, mutta kirjotus siirtyi luovikkaasti tähän päivään, kun saan samaan postaukseen päivitettyä eläinlääkärikäynnin.
Aika kuluu hurjan (lue: liian) nopeasti ja on erittäin outo tunne sen jälkeen kun nuo riiviöt lähtevät. Alkuun hieman harmitti, että kun tuli vain kaksi, että kuinka ne nyt jaksavat pitää toisilleen seuraa ja mitenhän tässä käy… No tässä kävi erinomaisesti, sillä pennut pitävät toisilleen seuraa hyvin, ne ovat tasaisia kaveruksia, ne on helppo napata kainaloon ja lähteä minne vain heilumaan niiden kanssa.. Jälkikäteen olen todennut monesti – on ollut erittäin mahtavaa, että niitä on vain kaksi! :)

Viikko on pitänyt sisällään jo tähän asti kaikenlaista tohinaa. Eilen lapset saivat viimeiseksi viikokseen ”ottosiskon”, joten meno ja meininki on melkoista. Kaikki kolme lasta tulevat toimeen hyvin ja ulkopuolinenkin mahtui erinomaisesti joukkoon ilman syrjintää. ;)

Tänään käytiin eläinlääkärissä pentutarkastuksessa sekä silmäpeilauksessa. Tulos oli kaikin puolin miellyttävä, molemmilla terveet silmät sekä muutenkin kaikki erinomaisesti reilassa! Jes!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Neidit 6 viikkoa!


Aika rientää… Mittariin tuli ihan yllättäen jo kuusi viikkoa!
Täytyy myöntää, että meno ja meininki on myös sen mukainen. Joskus, kun neidit äityvät kisailemaan ääntensä kantavuudesta, on dB-taso sillä hetkellä tärykalvoille epäterveellinen… Neidit antavat kyytiä kaikelle, mikä sattuu tielle - välillä siis myös toisilleen, mammalleen, muille koirille.. Lisäksi kyytiä on saanut useampi pari kenkiä, ketjukaulain (!), puunkantotelineet yms.yms. Melkosia vipeltäjiä ovat ja olen erityisen tyytyväinen niiden yleisreippauteen.

Kävimme sunnuntaina Takujen agikisoissa tuossa Hervannassa ja ajattelin, että otankin babyt mukaan sinne, kun itse vietän siellä koko päivän aina ykkösluokasta kolmosiin. Kakkosluokkien aikaan tuli sitten iskä noutamaan ne sieltä, ettei penskojen tarvitse aivan aamusta iltaan olla actionissa mukana.
Kuten arvata saattaa, kun tuollaiset karvanaamat kainalossa käppäilee kisapaikalle, ei pennut jää siinä kohtaa huomiotta. Ihmisiä vilisi niitä rapsimassa ja pennut tykkäsivät. Istahdin siinä hetkeksi kisaa seuraamaan pentujen kanssa, mutta ihan vielä eivät alkaneet Tempomaisesti raivoamaan radalle, mutta päät kääntyivät aina radan suuntaan, jos sieltä jotain ääntä kuului ;). Noin puolen tunnin katselun jälkeen vein ne autoon välillä lepäämään ja syömään ja jälleen pian oman vuoroni jälkeen käytin ne ensin rauhallisemmalla paikalla pisulla ja sitten mentiin taas kentälle. Tällä kertaa laitoinkin lapsoset remmiin, kun ekalla kertaa ne olis tahtoneet mennä vain enemmän tutkimaan ja minä tyhmä otin ne vain sylikyytiin. Tällä kertaa siis viisaampana, niin sai pennutkin ihan mennä melkein miten halusivat. :) Kivat tytsyt. Sitten, kun ne väsähtivät, pakkasin ne autoon ja niiden kotimatka sai alkaa. (Ja itse sain alkaa keskittymään sitten kolmosiin, heh :p)

Tällainen päivitys tällä erää. Pennelit voi siis erinomaisesti, eikä mammakoirallakaan valittamista! Ensi viikolla sitten onkin jo pentutarkastuksen aika ja silmäpeilaus. Päivää en vielä tiedä, mutta jännitys tiivistyy joka tapauksessa.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Vihdoin kuulumisia!


Eilen illalla väsymys voitti ja ajattelin, että paree jättää päivitys tälle päivälle, koska tänään siihen tuli lisäosia.

Pennut on jo viisi viikkoisia, kyllä on aika taas rientänyt.. Ne touhuilee, ovat apinoita, haukkuvat, murisevat ja ovat ylisöpöjä. ;)
Tänään pakkasin parivaljakon pieneen kaaraani ja hurautin tuohon Eriksen hurjan suureen keskustaan, jossa ell. pitää näin keskiviikkoisin hetken ajan vastaanottoa. Siinä sitten paloautotallissa tuikattiin pienokaisille sirut niskaan ja molemmille kunniamaininta siitä, että ne eivät edes tajunneet mitä niille tehtiin. Yleensä kuuluu enemmän tai vähemmän vikinää, mutta nämä ladyt vain tyynen viileesti oli ja odotti pääsyä maan tasalle. Hurjan reippaat lapset!
Sirutuksen jälkeen ajelin vielä paikalliselle Salelle ja pidin jäätelön mittaisen tauon ja pennut sai kirmailla vapaana viereisellä nurmella. Ohi ajoi niin rekkoja, nyssejä kuin traktoreitakin, eikä mikään saanut neitojen hyvää fiilistä katoamaan minnekään! Se pieni hetki oli jokseenkin kuvankaunista, aurinko paistaa täydeltä taivaalta, itse saan nauttia iloisten pentujen katselun lomassa Totally Mint -jäätelöä ja pennut ottivat hetkestä täyden ilon irti myöskin. :)

Muutenkin pennut ovat saaneet ulkoilla aina valveilla ollessaan, nyt kun säät ovat olleet suosiollisia, niin pitää ottaa siitäkin kaikki ilo irti!

maanantai 9. toukokuuta 2011

Täällä voidaan paksusti!


Yeaaah!
Pinja on tiine. Pitkä ja tuskallinen odotus on palkittu, vaikka nyt puhutaankin vasta tästä toisesta etapista asutuksen onnistumisen jälkeen.. ”Pahin” on vasta edessä.. Mutta hei, nautitaan hetkestä ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muutama masuasukki näkyi, tarkkaa lukuahan on mahdotonta sanoa. :)

torstai 5. toukokuuta 2011

Neljä viikkoa plakkarissa


Hip hei! Neljä viikkoa tuli täyteen tiistaina ja meno alkaa lootassa olemaan sen mukainen. :) Pennut touhuavat hyvin aktiivisesti, joskin aina pieniä hetkiä kerrassaan. Tällä hetkellä aktiivisuuskohtaukset kestävät noin puoli tuntia ja sitten vedetään taas tunnista kahteen unta kuulaan. Niitä on aivan mahtavaa seurailla ja niiden kehitys on ollut silmin nähtävää (etenkin hampaiden puhkeaminen..). Ruoka maittaa hyvin, joskaan sen asian saralla ei alusta saakka ole ollutkaan mitään ongelmia. Mammakoira alkaa jo miettiä hieman omia linjojaan ja aavistuksen säätelee ruokamääräänsä. Samoin se on alkanut miettimään pentujenkin linjoja ja maitobaari on avoinna enää muutaman kerran päivässä pienen hetken. ;)

Hurjaa vauhtia on mennyt jälleen viikot ja enää alle toiset mokomat, niin ne jo lähtevätkin uusiin koteihin.. :/ Höh.

Aurinkokin jaksoi kivasti tuossa yhtenä päivänä lämmittää, joten olin penskojen kanssa hetkisen tuossa ulkona raittiissa ilmassa. Uusi kokemus ja pienokaisten päässä herneet rullasi niin sairaan kovaa, että mikä paikka tämä on, siiistiiii… ;) Viikonlopuksi on luvattu erinomaista säätä, joten silloin pennut voivatkin olla jo pidempiä aikoja nauttimassa raittiista ulkoilmasta ja josko saisin joitain kuviakin napsittua.. 

tiistai 26. huhtikuuta 2011

3 viikkoa


Huima kehitysharppaus tuli tuossa Pääsiäisen vieton yhteydessä pentulaatikossa! Vein Pepille ruoan pentulaatikkoon, niin siellähän mamman kanssa natusteli pennut ihan tosissaan. Ajattelin, että no mikäs siinä, alan saman tien sitten pikkuhiljaa opettamaan ne kiinteälle ruoalle ja vein niille ensimmäinen Starter -annoksen. Ennen kiinteän ruoan syöminen on pitänyt ihan oikeasti opettaa, mutta toista se näillä madameilla.. Saman tien, kun kiikutin annoksen pentulaatikkoon, niin molemmat alkoivat mussuttaa ruokaa kuin ammattilaiset! Huisia!
Myös ensimmäinen madotus tapahtui pääsiäisenä, eikä tainnut näidenkään pentujen mielestä maistua järin hyvältä…

Raitista ilmaa ne ovat päässeet myös haistelemaan ja maistelemaan, toistaiseksi kylläkin vain sylikyydissä, mutta ei mene kauaa, kun ne tepsuttelevat sinne jo ihan omin pikku tassuin. :)

Laatikossa on välillä melkoinen jytä, kun ne siellä harjoittelevat kävelyä, juoksemista sekä toistensa raastamista. :D Ne ovat ajoittain myös hyvin kiukkuisia, hyvin totista murinaa pääsee kummankin suusta!

Nyt ne siis alkaa vihdoin olemaan ihan aikuisten oikeasti söpöjä!
Nimetkin tuli sitten ”lyötyä lukkoon” vihdoin. Oikeastaan jo silloin eläinlääkärissä, kun pentuja kuivailin ja ne ekan kerran näin, oli minulla pieni tuntuma nimistä ja ei ne tässä matkan varrella ole juuri muuttuneet. Eli blondie on Päättymätön Energia ja tumma (ja tulinen) on Päättymätön Elämänilo. Ei ole mitään logiikkaa, miksi juuri E:llä alkavat, mutta haitanneeko tuo. :)


tiistai 19. huhtikuuta 2011

Tyttöset 2 viikkoa


Menee hieman täpärälle nämä päivitykset, että tulevat oikean vuorokauden puolella. No mutta pääasia, että tulevat. ;)
Tyttösillä tuli ikää tänään mittariin kaksi viikkoa, huimaa. :) Kuvistakin näkee, että silmät alkavat aukeilla hiljalleen ja sitä myöten muukin kehitys on startannut. Välillä laatikko tuhisee ja puhisee ja siellä ladyt opettelevat seisomaan tolpillaan ja ottavat satunnaisia askeleita, jotka kuitenkin yleensä päätyvät takaisin pesänpintaan eli liikkumakeinona ryömiminen on toistaiseksi tehokkain ja nopein keino saada haluamansa eli ruokaa, joka maistuu tasapuolisen erinomaisesti kummallekin. Ja Peppi the mamma on ollut mainio maitobaari!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Seitsemäs kerta toden sanoo?

Eilen kävin hakemassa Pinjan uroksensa luota Joensuusta. Se on astutettu nyt seitsemän kertaa ja joka kerralla nalkissa olivat olleet kellon tarkasti 25 min, joten nyt on kaikkemme ainakin yritetty, jotta pentuja saataisiin ja loppu jääkin taas Pinjan ratkaistavaksi. Pidetään peukut pystyssä ja toivotaan, että jotain tulisi!


torstai 7. huhtikuuta 2011

Pennut 2 vrk


Kaikki on lähtenyt rullaamaan mukavasti, pennut kasvavat tasaisesti ja mammakoira on lähtenyt parantumaan leikkauksesta mainiosti! Haava on erittäin siisti, eikä mistään edes tietäisi, että pikku-P on sektion käynyt pari päivää sitten lävitse. Toivottavasti kaikki jatkuisi hyvin ilman takapakkeja.

Päivitysaihe nro 2: Pinja on kyyditetty Joensuuhun uroksensa luokse viikonlopun ajaksi. Ensimmäistä astutusta koetettiin heti, kun menimme paikalle ja kauaa ei nokka tuhissut kun pariskunta oli nalkissa. N. 20 min pariskunta vietti tiiviisti aikaa yhdessä. Ajankohta saattaa vielä olla aikainen, mutta jos astutuksia tapahtuu nyt tässä seuraavina päivinäkin, niin on ainakin asia varmistettu. Loppu jää sitten taas arvoitukseksi.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

The last step - finally done


Noniin, vihdoin sorvin äärellä jälleen. Eilen ei vielä potku riittänyt tulla tänne blogin puolelle siirtämään lukijoita ajan tasalle, mutta nyt taas uusi päivä ja uudet voimat.
Peppi aloitti synnytyksen täysin oppikirjan mukaisesti, lämmön laskupiikin sain siltä myös hyvin kiinni ja niin edelleen. Peppi kuitenkin ponnisteli ponnistelujen perään ja mitään ei alkanut tapahtumaan, siitä siis saman tien luuri käteen ja konsultointi ell. kanssa ja puhelun jälkeen alle viidessä minuutissa olimmekin jo tien päällä ja uskollisen volkkari-raukan kone huusi tuskasta kuskin painavan kaasujalan takia. Matka meiltä Hakametsän vastaanottoon taittui ennätyksellisessä 35 minuutissa ja ennätystä haittasi enemmän kuin tarpeeksi rekat ja muut raskaat ajoneuvot.
Peppi palpoitiin ja ultrattiin ja todettiin, että pentu jota ei mamma ulos saanut, oli perätilassa ja näin ollen tulppasi pahasti. Ultran kanssa nähtiin myös, että kyseisen pennun syke on jo madaltunut, kun vertasi ylempänä sijaitsevaan pentuun, jolla syke oli normaali. Ja siispä Pepille sanottiin tervemenoa leikkauspöydälle.
Hetken kuluttua alkoi hoitohuoneesta kuulua lupaavaa pennun ”heimäolenelossa” -vikinää ja minut pyydettiin tulla hoitamaan pennut, kun P operoidaan loppuun. Kaksi narttua siis tuli ja molemmat vielä hengissä! :) Pennut olivat aika möhkäleitä, tummempi painoi päälle 180 g ja vaaleampi 205 g. Pian Peppikin tuotiin jo samaan huoneeseen heräilemään ja pennut saivat alkaa opetella imemistä, kun Peppi vielä oli asiasta tiedoton. Kumpikaan ei sitä välittömästi halunnut hoksata, vaan ottivat vain nisän suuhun ja nukahtivat. Peppikin siinä alkoi raottelemaan silmäluomiaan ja ihmetteli pentujen vikinää. Varovasti annettiin pölhistyneen Pepin haistella lapsiaan ja siinä vaiheessa (puoliunessa) se ei vielä tiennyt, että mitä niistä pitäisi ajatella, mutta ei todellakaan ollut niitä puremassakaan. P siinä rauhassa heräili ja sillä välin me valmisteltiin pentujen kuljetuslaatikkoa. Loppujen lopuksi Peppi käveli ihan itse pois ell.tiloista ja oli jo melkein oma itsensä. Lämmin ja tällä kertaa hyvin rauhallinen automatka meni Pepin osalta vielä viimeisiä krapuloita taltuttaessa ja kotona se olikin jo ensimmäisenä hätääntyneenä, että missä hänen lapsensa ovat. Vähän jänskätti, että mikähän sen ensireaktio pentulaatikolla on, mutta hän otti ipanansa saman tien omakseen ja alkoi niitä hoitamaan kuin ammattilainen ikään.
Loppu ilta meni siinä lipuen, pentuja imemään opettaen ja Peppiä syynäillen. Ihan viimeisintä hoksausta ei ollut pentusille vieläkään muodostunut ruoanhankinnan suhteen, joten viime yö meni heräillessä ja pentuja edelleen opettaen. Peppi oli heti alusta alkaen viimeisen päälle Mamma, pissatuksetkin oli ylivoimaisia, kun pennut jäivät ypöyksin laatikkoon siksi minuutiksi… :) Pennutkin onneksi oppivat yön aikana nisän lypsämisen jalon taidon ja molemmilla oli aamupunnituksessa paino noussut!

Tällainen aavistuksen pidempi synnytysinfo tällä kertaa, kun yleensä selvitään vain parilla rivillä. Onneksi matkassa oli hyvää onnea ja toivotaan, että tämä jatkuisi edelleen.
Päivityksien säännöllisyydestä en lupaa muuta kuin, että ne tulevat olemaan epäsäännöllisiä. ;)
Ensi yönä lähden viemään Pinjan uroksensa luo, joten ensi viikolla palaan astutuksen myötä ja mahdollisimman nopeasti palaan pentukuvien kera.


lauantai 2. huhtikuuta 2011

Pinja juoksentelee


Pikapäivitys ja aavistuksen myöhässä sekin (no, onneksi kotisivut päivittyi ajoissa tämän osalta) eli siis Pinja iloisesti päätti aloittaa juoksunsa viime viikolla 29.3.

Seuraava päivityksen aihe toivon mukaan olisi Pepin synnytys… Jännityksellä odottelemme..

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Mamma kotiutuu


Mammakoira eli tuttavallisemmin Peppi on nyt viikon verran asustanut täällä luonani odottelemassa h-hetkeään. Peppi otti heti paikan omakseen ja sopeutui laumani hulinaan moitteettomasti! Oikein taitava pieni tirppana! :)
Vielä se juoksee ahkerasti lenkeillä mukana, vaikkakin alkuhuuman jälkeen se tykkääkin fiilistellä tuossa parin metrin säteellä meikäläisestä, eikä ryntäile muiden kiitolaukkaspurtteihin, hyvä niin. Mietinkin tässä jo, että ellei mamma osaa itse alkaa säätelemään liikuntaansa, niin minunhan se on tehtävä. Mutta ovathan nuo elukat meitä kaksijalkaisia viisaampia näissä asioissa ja tietävät varmasti itse parhaiten, milloin on aika nostaa jalka kaasulta ja antaa liukua ihan vain vapaalla niin kuin hyvältä tuntuu. ;)
Ensi viikko on vielä rentoa, mutta sen jälkeen eli heti vkon 14 alussa voi alkaa tapahtumaan, jäämme odottelemaan tulevaa…

torstai 10. maaliskuuta 2011

Step 2 - done


Näin iloisesti on käynyt, että tiistaina käytin Pepin ultrassa ja pari möykkyä siellä näkyi. :) Siispä enää hetki, niin saadaan toivon mukaan pari shelttilasta maailmaan!
Pepin l.a menee tuonne vkolle 14, joten jännityksellä jäädään odottelemaan mitä tuleman pitää.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Step 1 - done


Perjantaina käänsin volkkarin nokan kohti liki seitsemän tunnin ajorupeamaa kohti Kuhmoa. Matka meni kivasti, sää suosi ja päästiin perille ehjin nahoin sekä juuri suunnitellussa aikataulussa. :)
Käväistiin saman tien moikkaamassa Pepin kanssa Aku-miestä ja nuori pari tulivat juttuun hyvin. Astutus ei mennyt ihan täydellisesti nappiin, pari kertaa käväisi uros sisällä, mutta nalkkiin eivät jääneet.
Lauantaina uusi päivä, treffattiin heti aamusta. Kauaa ei nokka tuhissut, kun pari olivat jo kiinni ja pysyivät siinä tiiviisti kymmenisen minuuttia.
Tänään sunnuntaina treffattiin taasen aamusta ja pari olivat nalkissa liki 20 min! :)

Nyt ollaan ainakin parhaamme yritetty ja kuukauden päästä selviää, mihin se riittää! Jännitetään sormet ja varpaat ristissä ja toivotaan parasta.
Blogi päivittyy seuraavan kerran ultran jälkeen. ;)

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Peppi juoksee


Heissulivei taas kaikille pentublogin lukijoille!
Sijoituskoirani Peppi, eli Kilpop Brenda, aloitti juoksunsa loistavana päivänä 25.1 (synttäripäiväni) ;), joten lähdemme piakkoin katsastamaan Kuhmon poijjaan mietteitä!

Toivottavasti saataisiin lapsosia maailmaan. Tai siitähän nyt on hyvä lähteä, että saataisiin niitä edes alulle.. :) Blogi päivittyy taas ajoittain ja sitten taas aktiivisemmin, JOS pentuja sattuu vaikka tulemaankin.

Seuraava päivitys luvassa vissiin seuraavalla viikolla astutuksen onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Siihen asti, heippa!