Päättymättömät Ämmät 5 viikkoa!

Terve ja heipähei taas tänne bloginkin puolelle! Aika on näidenkin kersojen kanssa mennyt kuin siivillä ja eilen kilahti jo viisi viikkoa veitikoiden ikämittariin. Nämä pienet ja "viattomat" lapsukaiset ovat hyvin kekseliästä sakkia, kun joka päivä ne murtavat itsensä niille pyhitetystä pentuaitauksesta ulos. Se varmaan on suoraan perinnöllinen ominaisuus äitikoiralta, sillä muistan kirkkaasti Pilkkeen näppärät aidanylitystaidot sen ollessa vastaavassa iässä. Mutta ei hätää - se ominaisuus häviää iän myötä ;). Jokainen pentu on saanut henkilökohtaista ja yksilöllistä aikaa milloin missäkin miljöössä ja voi että, kun olisi vaikea valita tuosta sarjasta oma ehdoton suosikki. Ainakin kaikille on asennettu hännäntyveen jonkinsortin moottori, sillä niin ahkerasti se häntä aina vispaa! 

Kaikenlaisiin makumaailmoihin tutustutaan eritoten tästä iästä ylöspäin ja naudanmahallahan on hyvä aloittaa lihatuotteisiin tutustuminen. Ainakin hajumaailma on siinä tuotteessa mitä miellyttävin! :x

Pentujengi tuli todettua taannoin myös varsin päteviksi matkustajiksi, sillä Lapin maisemat tuli tutuiksi pienen "äkkilähdön" ansiosta. Reissu oli niin meille, pennuille kuin muillekin koirille antoisa. 

Eilen nautimme aurinkoisesta säästä, joka säätiedotusten mukaan olisi viimeinen seuraavaan pariin viikkoon ja kyyditimme pennut kolisevilla kottikärryillä pellolle ja Helmi antoi kameran sauhuta. Kottikärrykyyditys oli pentujen mielestä ihan sikahauska ja ymmärtäähän sen, ovathan ne varsin kolisevaan kyydistykseen tottuneet joka reissullansa vihreän volkkarin kyydissä. :D Sillä aikaa kun pennut leikkivät malleja salamavaloissa, suoritti äitikoira Pilke tärkeätä tehtävää varmistaen, etteivät lampaat karkaa portista. 

Alla kuvat ja nimet sekä pienet kuvaavat sanaparit a'la Helmi: 

Melodia - Hauska Hännänheiluttaja

Missio - Terhakka Tutkailija

Myytti - Salainen Seurailija

Magia - Hurmaava Herrasmies

Mysteeri - Paha Piraija

Myrsky - Tasainen Taivaltaja

Mahti - Vahva Veijari

M-pentue syntynyt

Hellurei ja hellät tunteet! Pilkkeen ja Mossen potrat pennut näkivät maailman jo hyvä tovi sitten, mutta blogi saa tuulta purjeisiinsa vasta nyt. Siinä missä Torrin kanssa saatiin kokea nopeusennätyksiä synnytykseen liittyvien asioiden kulussa, oltiin Pilkkeen kanssa ihan päinvastaisella marginaalilla. Tiistaina 19.7. Pilke aloitti aamusta tasaisen tappavan läähättelyn ja pesimispuuhat, joten ajateltiin pentujen olevan maailmassa jo viimeistään saman päivän iltana. Tämä ajatus ei kuitenkaan käynyt yksiin Pilkkeen suunnitelmien kanssa, vaan yön jo pimetessä sama läähättävä meno vain jatkui jatkumistaan. Tässä kohtaa oli sanomattakin selvää, että yöstä tulisi pitkä. Kyllähän sitä ihmiset itselleen aina tekemistä keksii, mitäpä muutakaan sitä yöllä klo kahden aikaan tekisi kuin lukisi kirjaa ja katselisi leffaa, jota kauniisti taustalta säesti aina yhtä rytmikäs läähätys. :) Klo neljän pintaan Pilke alkoi supistelemaan lievästi ns. harjoitussupistuksia. Viiden jälkeen alkoi oma kärsivällisyys olla niin kovalla koetuksella, että oli ihan pakko tehdä "puhelintaikatemppu" eli soittaa päivystävään eläinlääkäriin ja kysyä, kauanko on ok odotella noin pitkään kestäneen avautumisen jälkeen. Hyvin toimi taikatemppu tälläkin kertaa, sillä kun olin puhunut puhelimessa, Pilke oli alkanut saamaan voimakkaita supistuksia ja näin ollen ensimmäisen pennun saattaminen maailmaan olisi vihdoin ajankohtaista. Noin klo 05:40 syntyi ensimmäinen pentu, suhteellisen kookas uros ja väriltään trikki (värin sai kyllä tarkistaa uudelleen vielä uusin silmin, sillä trikkimerkkejä ei oltu jaettu järin suurella kädellä). Hieman kuuden jälkeen tuli tyttö, suht. kookas, väriltään trikki. Noin 06:45 syntyi määrätietoinen trikkipoika, joka oli vielä puoliksi emän sisällä, kun hän napakasti tarttui kiinni takimmaisesta nisästä, eikä antanut äidin loppuponnistelujen ynnä muiden asiaan kuuluvien muodollisuuksien haitata hänen ateriointiaan. :D Näiden jälkeen pieni hengähdystauko ja seuraava pentu syntyi noin tunnin päästä; trikkityttö ja kokoluokaltaan täysin samaa kastia kuin edeltäjänsäkin. Noin klo 08:40 syntyi trikkipoika, jonka jälkeen tunnustelimme Pilkkeen jo hyvin löystynyttä masua. Tuntui kuin yksi pentu olisi vielä kohdussa, joten ei muuta kuin jo tutuksi käynyttä odottamista harrastamaan. Siihen mennessä maailmaan tupsahtaneet lapsoset olivat päässeet hyvään vauhtiin imutouhuissansa ja Pilkekin keskittyi hoitamaan pienokaisiaan hyvin. Vähän jälkeen kymmenen tupsahti maailmankirjoihin mustavalkoinen poika ja ajateltiin homman olevan nyt taputeltu, sillä uusintakopeloinnin tuloksena ei tuntunut enää kuin löysät maidontäyteiset utareet. ;) Pian tämän jälkeen, noin klo 10:25, saimme huomata olleemme väärässä ja jostain vatsamakkaroiden uumenista (oikeasti oli siis jo varmasti kanavassa kopelointivaiheessa) hypähti maailmaan vielä mustavalkoinen tyttö. Se tuli perätilassa, mutta onneksi päätyi maailmaan kuitenkin suhteellisen nopeasti, sillä hyvin tomerasti sekin pääsi elämänjuoneen käsiksi ja suuntasi kohti ruuhkaista nisärivistöä. Näin ollen saimme todeta nuorenparin olevan nyt seitsemän potran pennun vanhemmat, jotka ovatkin lyhyen kasvatushistoriani ehdottomasti tasakokoisin pesue kaikkien ollessa saman satasen sisäpuolella. 

Koska viikkoja on ehtinyt vierähtämään tässä jo kolmisen kappaletta, voimme edelleen todeta pentujen olevan erittäin tasakokoisia ja eipä niitä voi kauhean erinäköisiksikään tituleerata. :D

Mutta, koska kaikki ei voi koskaan sujua niinkuin legendaarisessa Strömsössä, ilmaantui porukoiden koiriin kennelyskäoireita pentujen ollessa vasta muutaman päivän vanhoja. Tämähän tietenkin sai aikaan melkoisia kauhuskenaarioita, sillä tuon ikäiset pennut jos mitkä ovat alttiita kaikelle mahdolliselle. Päädyimme ratkaisuun, jossa Pilke ja rakkauslapset saivat lähteä "evakkoon" Anne-Marin (Pilkkeen omistaja) luokse ja itse tarkastelisimme mahdollisen yskätilanteen kehittymistä täällä. Äärimmäisen tyhjä olo tuli, kun pentulaatikon väki jäi Toijalaan ja itse palasimme paikkaan, jossa vielä äskettäin kuului tyytyväisten pentujen tasainen tuhina. Tyhjempi olo olisi varmasti tullut, mikäli pentujen täällä pitäminen olisi koitunut niiden kohtaloksi, joten parempi näin. Suuret kiitokset kuuluu Anne-Marille tästä mahdollisuudesta!
Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että koska näiden viikkojen aikana kukaan meidän omista koirista ei ole saanut oireita, voivat Pilke pentuineen tulla takaisin juuri sopivasti, kun niiden riiviöikä alkaa lähestyä. ;)

M-pentue siis sai alkukirjaimensa isänsä mukaan ja tällä kertaa sakki on nimeltään:

Päättymätön Magia (u)
Päättymätön Mahti (u)
Päättymtäön Mysteeri (u)
Päättymätön Myrsky (u)
Päättymätön Melodia (n)
Päättymätön Missio (n)
Päättymätön Myytti (n)

Kuvat lisäilen, jahka muistikortti olisi samassa talossa tietokoneeseen nähden! ;)