3 viikkoa

Huima kehitysharppaus tuli tuossa Pääsiäisen vieton yhteydessä pentulaatikossa! Vein Pepille ruoan pentulaatikkoon, niin siellähän mamman kanssa natusteli pennut ihan tosissaan. Ajattelin, että no mikäs siinä, alan saman tien sitten pikkuhiljaa opettamaan ne kiinteälle ruoalle ja vein niille ensimmäinen Starter -annoksen. Ennen kiinteän ruoan syöminen on pitänyt ihan oikeasti opettaa, mutta toista se näillä madameilla.. Saman tien, kun kiikutin annoksen pentulaatikkoon, niin molemmat alkoivat mussuttaa ruokaa kuin ammattilaiset! Huisia!

Myös ensimmäinen madotus tapahtui pääsiäisenä, eikä tainnut näidenkään pentujen mielestä maistua järin hyvältä…

Raitista ilmaa ne ovat päässeet myös haistelemaan ja maistelemaan, toistaiseksi kylläkin vain sylikyydissä, mutta ei mene kauaa, kun ne tepsuttelevat sinne jo ihan omin pikku tassuin. :)

Laatikossa on välillä melkoinen jytä, kun ne siellä harjoittelevat kävelyä, juoksemista sekä toistensa raastamista. :D Ne ovat ajoittain myös hyvin kiukkuisia, hyvin totista murinaa pääsee kummankin suusta!

Nyt ne siis alkaa vihdoin olemaan ihan aikuisten oikeasti söpöjä!

Nimetkin tuli sitten ”lyötyä lukkoon” vihdoin. Oikeastaan jo silloin eläinlääkärissä, kun pentuja kuivailin ja ne ekan kerran näin, oli minulla pieni tuntuma nimistä ja ei ne tässä matkan varrella ole juuri muuttuneet. Eli blondie on Päättymätön Energia ja tumma (ja tulinen) on Päättymätön Elämänilo. Ei ole mitään logiikkaa, miksi juuri E:llä alkavat, mutta haitanneeko tuo. :)

Tyttöset 2 viikkoa

Menee hieman täpärälle nämä päivitykset, että tulevat oikean vuorokauden puolella. No mutta pääasia, että tulevat. ;)

Tyttösillä tuli ikää tänään mittariin kaksi viikkoa, huimaa. :) Kuvistakin näkee, että silmät alkavat aukeilla hiljalleen ja sitä myöten muukin kehitys on startannut. Välillä laatikko tuhisee ja puhisee ja siellä ladyt opettelevat seisomaan tolpillaan ja ottavat satunnaisia askeleita, jotka kuitenkin yleensä päätyvät takaisin pesänpintaan eli liikkumakeinona ryömiminen on toistaiseksi tehokkain ja nopein keino saada haluamansa eli ruokaa, joka maistuu tasapuolisen erinomaisesti kummallekin. Ja Peppi the mamma on ollut mainio maitobaari!

Seitsemäs kerta toden sanoo?

Eilen kävin hakemassa Pinjan uroksensa luota Joensuusta. Se on astutettu nyt seitsemän kertaa ja joka kerralla nalkissa olivat olleet kellon tarkasti 25 min, joten nyt on kaikkemme ainakin yritetty, jotta pentuja saataisiin ja loppu jääkin taas Pinjan ratkaistavaksi. Pidetään peukut pystyssä ja toivotaan, että jotain tulisi!

Pennut 2 vrk

Kaikki on lähtenyt rullaamaan mukavasti, pennut kasvavat tasaisesti ja mammakoira on lähtenyt parantumaan leikkauksesta mainiosti! Haava on erittäin siisti, eikä mistään edes tietäisi, että pikku-P on sektion käynyt pari päivää sitten lävitse. Toivottavasti kaikki jatkuisi hyvin ilman takapakkeja.

Päivitysaihe nro 2: Pinja on kyyditetty Joensuuhun uroksensa luokse viikonlopun ajaksi. Ensimmäistä astutusta koetettiin heti, kun menimme paikalle ja kauaa ei nokka tuhissut kun pariskunta oli nalkissa. N. 20 min pariskunta vietti tiiviisti aikaa yhdessä. Ajankohta saattaa vielä olla aikainen, mutta jos astutuksia tapahtuu nyt tässä seuraavina päivinäkin, niin on ainakin asia varmistettu. Loppu jää sitten taas arvoitukseksi.

The last step - finally done

Noniin, vihdoin sorvin äärellä jälleen. Eilen ei vielä potku riittänyt tulla tänne blogin puolelle siirtämään lukijoita ajan tasalle, mutta nyt taas uusi päivä ja uudet voimat.

Peppi aloitti synnytyksen täysin oppikirjan mukaisesti, lämmön laskupiikin sain siltä myös hyvin kiinni ja niin edelleen. Peppi kuitenkin ponnisteli ponnistelujen perään ja mitään ei alkanut tapahtumaan, siitä siis saman tien luuri käteen ja konsultointi ell. kanssa ja puhelun jälkeen alle viidessä minuutissa olimmekin jo tien päällä ja uskollisen volkkari-raukan kone huusi tuskasta kuskin painavan kaasujalan takia. Matka meiltä Hakametsän vastaanottoon taittui ennätyksellisessä 35 minuutissa ja ennätystä haittasi enemmän kuin tarpeeksi rekat ja muut raskaat ajoneuvot.

Peppi palpoitiin ja ultrattiin ja todettiin, että pentu jota ei mamma ulos saanut, oli perätilassa ja näin ollen tulppasi pahasti. Ultran kanssa nähtiin myös, että kyseisen pennun syke on jo madaltunut, kun vertasi ylempänä sijaitsevaan pentuun, jolla syke oli normaali. Ja siispä Pepille sanottiin tervemenoa leikkauspöydälle.

Hetken kuluttua alkoi hoitohuoneesta kuulua lupaavaa pennun ”heimäolenelossa” -vikinää ja minut pyydettiin tulla hoitamaan pennut, kun P operoidaan loppuun. Kaksi narttua siis tuli ja molemmat vielä hengissä! :) Pennut olivat aika möhkäleitä, tummempi painoi päälle 180 g ja vaaleampi 205 g. Pian Peppikin tuotiin jo samaan huoneeseen heräilemään ja pennut saivat alkaa opetella imemistä, kun Peppi vielä oli asiasta tiedoton. Kumpikaan ei sitä välittömästi halunnut hoksata, vaan ottivat vain nisän suuhun ja nukahtivat. Peppikin siinä alkoi raottelemaan silmäluomiaan ja ihmetteli pentujen vikinää. Varovasti annettiin pölhistyneen Pepin haistella lapsiaan ja siinä vaiheessa (puoliunessa) se ei vielä tiennyt, että mitä niistä pitäisi ajatella, mutta ei todellakaan ollut niitä puremassakaan. P siinä rauhassa heräili ja sillä välin me valmisteltiin pentujen kuljetuslaatikkoa. Loppujen lopuksi Peppi käveli ihan itse pois ell.tiloista ja oli jo melkein oma itsensä. Lämmin ja tällä kertaa hyvin rauhallinen automatka meni Pepin osalta vielä viimeisiä krapuloita taltuttaessa ja kotona se olikin jo ensimmäisenä hätääntyneenä, että missä hänen lapsensa ovat. Vähän jänskätti, että mikähän sen ensireaktio pentulaatikolla on, mutta hän otti ipanansa saman tien omakseen ja alkoi niitä hoitamaan kuin ammattilainen ikään.

Loppu ilta meni siinä lipuen, pentuja imemään opettaen ja Peppiä syynäillen. Ihan viimeisintä hoksausta ei ollut pentusille vieläkään muodostunut ruoanhankinnan suhteen, joten viime yö meni heräillessä ja pentuja edelleen opettaen. Peppi oli heti alusta alkaen viimeisen päälle Mamma, pissatuksetkin oli ylivoimaisia, kun pennut jäivät ypöyksin laatikkoon siksi minuutiksi… :) Pennutkin onneksi oppivat yön aikana nisän lypsämisen jalon taidon ja molemmilla oli aamupunnituksessa paino noussut!

Tällainen aavistuksen pidempi synnytysinfo tällä kertaa, kun yleensä selvitään vain parilla rivillä. Onneksi matkassa oli hyvää onnea ja toivotaan, että tämä jatkuisi edelleen.

Päivityksien säännöllisyydestä en lupaa muuta kuin, että ne tulevat olemaan epäsäännöllisiä. ;)

Ensi yönä lähden viemään Pinjan uroksensa luo, joten ensi viikolla palaan astutuksen myötä ja mahdollisimman nopeasti palaan pentukuvien kera.

Pinja juoksentelee

Pikapäivitys ja aavistuksen myöhässä sekin (no, onneksi kotisivut päivittyi ajoissa tämän osalta) eli siis Pinja iloisesti päätti aloittaa juoksunsa viime viikolla 29.3.

Seuraava päivityksen aihe toivon mukaan olisi Pepin synnytys… Jännityksellä odottelemme..