Noniin, vihdoin sorvin äärellä jälleen. Eilen ei vielä potku riittänyt tulla tänne blogin puolelle siirtämään lukijoita ajan tasalle, mutta nyt taas uusi päivä ja uudet voimat.
Peppi aloitti synnytyksen täysin oppikirjan mukaisesti, lämmön laskupiikin sain siltä myös hyvin kiinni ja niin edelleen. Peppi kuitenkin ponnisteli ponnistelujen perään ja mitään ei alkanut tapahtumaan, siitä siis saman tien luuri käteen ja konsultointi ell. kanssa ja puhelun jälkeen alle viidessä minuutissa olimmekin jo tien päällä ja uskollisen volkkari-raukan kone huusi tuskasta kuskin painavan kaasujalan takia. Matka meiltä Hakametsän vastaanottoon taittui ennätyksellisessä 35 minuutissa ja ennätystä haittasi enemmän kuin tarpeeksi rekat ja muut raskaat ajoneuvot.
Peppi palpoitiin ja ultrattiin ja todettiin, että pentu jota ei mamma ulos saanut, oli perätilassa ja näin ollen tulppasi pahasti. Ultran kanssa nähtiin myös, että kyseisen pennun syke on jo madaltunut, kun vertasi ylempänä sijaitsevaan pentuun, jolla syke oli normaali. Ja siispä Pepille sanottiin tervemenoa leikkauspöydälle.
Hetken kuluttua alkoi hoitohuoneesta kuulua lupaavaa pennun ”heimäolenelossa” -vikinää ja minut pyydettiin tulla hoitamaan pennut, kun P operoidaan loppuun. Kaksi narttua siis tuli ja molemmat vielä hengissä! :) Pennut olivat aika möhkäleitä, tummempi painoi päälle 180 g ja vaaleampi 205 g. Pian Peppikin tuotiin jo samaan huoneeseen heräilemään ja pennut saivat alkaa opetella imemistä, kun Peppi vielä oli asiasta tiedoton. Kumpikaan ei sitä välittömästi halunnut hoksata, vaan ottivat vain nisän suuhun ja nukahtivat. Peppikin siinä alkoi raottelemaan silmäluomiaan ja ihmetteli pentujen vikinää. Varovasti annettiin pölhistyneen Pepin haistella lapsiaan ja siinä vaiheessa (puoliunessa) se ei vielä tiennyt, että mitä niistä pitäisi ajatella, mutta ei todellakaan ollut niitä puremassakaan. P siinä rauhassa heräili ja sillä välin me valmisteltiin pentujen kuljetuslaatikkoa. Loppujen lopuksi Peppi käveli ihan itse pois ell.tiloista ja oli jo melkein oma itsensä. Lämmin ja tällä kertaa hyvin rauhallinen automatka meni Pepin osalta vielä viimeisiä krapuloita taltuttaessa ja kotona se olikin jo ensimmäisenä hätääntyneenä, että missä hänen lapsensa ovat. Vähän jänskätti, että mikähän sen ensireaktio pentulaatikolla on, mutta hän otti ipanansa saman tien omakseen ja alkoi niitä hoitamaan kuin ammattilainen ikään.
Loppu ilta meni siinä lipuen, pentuja imemään opettaen ja Peppiä syynäillen. Ihan viimeisintä hoksausta ei ollut pentusille vieläkään muodostunut ruoanhankinnan suhteen, joten viime yö meni heräillessä ja pentuja edelleen opettaen. Peppi oli heti alusta alkaen viimeisen päälle Mamma, pissatuksetkin oli ylivoimaisia, kun pennut jäivät ypöyksin laatikkoon siksi minuutiksi… :) Pennutkin onneksi oppivat yön aikana nisän lypsämisen jalon taidon ja molemmilla oli aamupunnituksessa paino noussut!
Tällainen aavistuksen pidempi synnytysinfo tällä kertaa, kun yleensä selvitään vain parilla rivillä. Onneksi matkassa oli hyvää onnea ja toivotaan, että tämä jatkuisi edelleen.
Päivityksien säännöllisyydestä en lupaa muuta kuin, että ne tulevat olemaan epäsäännöllisiä. ;)
Ensi yönä lähden viemään Pinjan uroksensa luo, joten ensi viikolla palaan astutuksen myötä ja mahdollisimman nopeasti palaan pentukuvien kera.