maanantai 26. heinäkuuta 2010

Ikää mittarissa jo kolme viikkoa


Pentujen viikonloppuun mahtui monta uutta juttua.
Tuli ensimmäisen kynsienleikkuun aika, joka menikin ihmeen hyvin, vaikka olivatkin aika sähikäisiä. Sitten oli luvassa myös kiinteän ruoan opettelu ja eilen ensimmäinen madotus.
Jauhelihamössö maistui kivasti kaikille! Vaikkakin pelkkä äidinmaito olisi riittänyt edelleen nostamaan painoa, mutta oli jo aika opetella syömään oikeaa ruokaa. :)
Aktiivisuushetket kestävät toinen toistaan pidempään ja juoksuaskeleitakin olen jo havainnut ja ainakin erinomaisia juoksuyrityksiä! Välillä laatikosta kuuluu niin ärhäköitä ääntelyitä, että meinaa pelästyä itsekin. On ne vain melkoisia veijareita! Ja mikä parasta, ne muuttuu koko ajan söpömmäksi. :)

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Haparoivin askelin, mutta päättäväisin mielin


Hyi, kuinka laiska blogipäivittäjä olenkaan. Yritän jatkossa aktivoitua, voipa kyllä jäädä vain hyväksi yritykseksi. Pennut jaksavat kasvaa! Onni-poika pitää edelleen kirkasta kärkeä painamalla jo karvan verran vajaa 950 g! Se on kohta jo kilon möhkäle!! :O Pienin eli Riemu tulee perässä karvan verran vajaa 800 grammaisena eli ei paljoa puutu siltäkään enää kilon etappiin!
Kävely sujuu päivä päivältä paremmin, nyt jo pysytään suhteellisen hyvin tolpillaan paikallaan, mutta juoksuryntäysyritykset päättyvät heti kättelyssä lattianrajaan. Vielä. Toista se on parin viikon päästä. :D

torstai 15. heinäkuuta 2010

Kehityspäivitys


Tällä viikolla on tapahtunut oikeastaan kolme asiaa poikien kehityksessä, tarkemmin ajateltuna neljä:

ü  Paino ei nouse enää rytisten, vaan se on alkanut tasaantumaan siten, etteivät ne paina viittä kiloa luovutusiässä, heh. Yöllä painoa kertyy aika vähän (muutama gramma) ja päivällä enemmän (n. 20 g), eikä enää noin 50 g päivässä. Hyvä näin.
ü  Pari pentua on halunnut jo alkaa yrittämään nähdä elinympäristöään. Onni ja Oiva(llus) ovat alkaneet kurkistelemaan hieman! :) Vielä ne eivät mitään näe, mutta ei mene montaa päivää, niin alkaa jutut hahmottumaan. Muut pitävätkin vielä aika tiiviisti silmänsä kiinni.
ü  Kaikki ovat alkaneet aktiivisesti opettelemaan kävelyä. Muutama askel meneekin jo… no, aika hienosti, jonka jälkeen yleensä tullaankin mukkelismakkelis alas, mutta onneksi pudotus ei ole korkea. Siitä se lähtee, matka kohti riiviöaikaa…
ü  Korvat ovat alkaneet kehittyä ja ei mene enää kauaa, kun ne kuulevat ensimmäiset maailman äänet.

Niin se aika rientää. Ikää tuli tänään 11 vrk mittariin. Suurin poika menee jo 650 g paremmalla puolella ja pienin tulee kivasti perässä noin 510 grammassa.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

1 vkon synttärit

Pojat sen kuin kasvaa ja komistuu. Parilta hemmolta meni viikonlopun aikana rikki 500 g! Ja ikää tosiaan tuli sunnuntaina tasan viikko. Åna on melkoinen maitomeijeri ja pojat ovat hyvällä ruokahalulla varustettuja koiranalkuja.

Kuvat jäävät valitettavasti julkaisematta, koska monien ikävien sattumusten summana on alkuperäisestä blogipalvelimesta ne karanneet bittiavaruuden ihmeelliseen maailmaan, kuten myös tietokoneelta.. :(

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Painoa kertyy yhdelle jos toisellekin


Ensimmäiset vuorokaudet ovat sujuneet hyvin. Paremmin ei oikeastaan olisi voinutkaan mennä. Nyt täytyy koputtaa vain ahkerasti sitten puuta, ettei tule sitten suuria pettymyksiä. Nyt eletään kuitenkin vielä aikaa, jolloin kaikki on niin pienestä kiinni ja painonnousu voi loppua koska vain ja sitten se onkin menoa.
Toistaiseksi onneksi kaikki kasvavat päivässä todella paljon ja jokainen on saanut syntymäpainoonsa jo ainakin 100 grammaa lisää. Toivottavasti tämä hyvä jatkuisi!

Åna on reipas ja hoitaa hommansa loistavasti ja moitteettomasti. Sisätiloissa vain on mammalle kamalan kuuma, kun taas pennut eivät saa saada lainkaan vetoa. Nyt ei tosiaan tarvitse lämpöpullojen kanssa kekkuloida, Åna toimii vallan mainiona lämpöpatterina ja välillä tuntuukin, että pennutkin hakeutuvat kauemmas toisistaan vähän viilentymään. :)

On ne rontit vain jo omaan silmään söpöjä, vaikkei niissä ihan aikuisten oikeasti mitään söpöä ole. Mutta minkäs sille mahtaa, väkisinkin alkaa jo virallisia nimiä mietiskelemään, kun niitä katselee.
Minulla on vahva tunne, että ”blondi-pojasta aka viivapäästä” tulisi Päättymätön Olemisen Riemu ja suurimmasta ilman niskamerkkiä tulisi Päättymätön Onni. Kaksi on vielä persoonineen nimeä vailla, eikä nuokaan nyt vielä varmoja ole, vaan tämän hetken tuntumia.

Kuvia on kamerassa melkoisen paljon, kuten arvata saattaa ja pienen projektin (pienennys) jälkeen osa tulee koristamaan tätä tylsän ulkoasuista blogia.

Kontrolliultra part 2


Aikaa on kulunut, mutta pentuja ei ole kuulunut maailmaan. Juhannuksen pyhät mentiin vajailla yöunilla, kun aina parin tunnin välein piti katsoa, että joko nyt.. Mutta ei. Tiistaina meni umpeen viimeinen laskettu aika, eikä merkkejä synnytyksestä ole näkynyt ensinkään. Tänään sitten otettiin yhteys ell. kysellen, että mitä ovat mieltä, otetaanko keisarinleikkauksella ulos, vai odotellaanko. Pyysivät tulemaan mamman kanssa paikanpäälle, jotta saadaan ultrattua, onko pennuilla kaikki ok.
Syke mitattiin jokaiselta löydetyltä pennulta (4 kpl) ja kaikilla erinomainen syke! Kaikki on siis reilassa niiden osalta.
Tultiin siinä sitten eläinlääkärin kanssa yhteistuumin niihin aatoksiin, että itse hedelmöittyminen on tapahtunut vasta noin viikko itse astutuksen jälkeen, jotenka viikonlopun yli mennään ja alkuviikostakin voidaan vielä katsella aivan huoletta, miltä näyttää. Åna, kun itse on kuitenkin erittäin levollinen, eikä edes vaikuta vielä siltä, että saattelisi pentusensa maailmaan. Päinvastoin neiti on vielä sitä mieltä, että häntäkin pitäisi edelleen viedä täysmittaisille lenkeille ja antaa viilettää vapaana. Painava maha ei myöskään estä hyppäämisiä yhtään mihinkään ja minä saan repiä tukkaa päästäni peläten pentujen puolesta tuollaisen Menijän masussa.
Kaksi ja puoli kiloa oli tullut arvon rouvalle lisäkiloja odotusaikana ja ruoka maittaa entistä paremmin, jos mahdollista. :)

Nyt siis vielä muutaman päivän rauha maassa ja katsellaan mitä tuleman pitää!

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Synnytys


Näin tuli aika saada lapsoset maailmankirjoihin. Saldona neljä soopelipoikaa.
Synnytys sujui hyvin ja oppikirjan mukaisesti, Åna se osaa hoitaa hommansa erinomaisesti.
Pojat ovat hyvän kokoisia ja tasaisia (172 – 230 g).
Mammakoira on väsynyt, mutta selvästi onnellinen. :)
Nyt vain pidetään peukalot pystyssä, että kaikki myös jatkuisi hyvin.