Aikaa on kulunut, mutta pentuja ei ole kuulunut maailmaan. Juhannuksen pyhät mentiin vajailla yöunilla, kun aina parin tunnin välein piti katsoa, että joko nyt.. Mutta ei. Tiistaina meni umpeen viimeinen laskettu aika, eikä merkkejä synnytyksestä ole näkynyt ensinkään. Tänään sitten otettiin yhteys ell. kysellen, että mitä ovat mieltä, otetaanko keisarinleikkauksella ulos, vai odotellaanko. Pyysivät tulemaan mamman kanssa paikanpäälle, jotta saadaan ultrattua, onko pennuilla kaikki ok.
Syke mitattiin jokaiselta löydetyltä pennulta (4 kpl) ja kaikilla erinomainen syke! Kaikki on siis reilassa niiden osalta.
Tultiin siinä sitten eläinlääkärin kanssa yhteistuumin niihin aatoksiin, että itse hedelmöittyminen on tapahtunut vasta noin viikko itse astutuksen jälkeen, jotenka viikonlopun yli mennään ja alkuviikostakin voidaan vielä katsella aivan huoletta, miltä näyttää. Åna, kun itse on kuitenkin erittäin levollinen, eikä edes vaikuta vielä siltä, että saattelisi pentusensa maailmaan. Päinvastoin neiti on vielä sitä mieltä, että häntäkin pitäisi edelleen viedä täysmittaisille lenkeille ja antaa viilettää vapaana. Painava maha ei myöskään estä hyppäämisiä yhtään mihinkään ja minä saan repiä tukkaa päästäni peläten pentujen puolesta tuollaisen Menijän masussa.
Kaksi ja puoli kiloa oli tullut arvon rouvalle lisäkiloja odotusaikana ja ruoka maittaa entistä paremmin, jos mahdollista. :)
Nyt siis vielä muutaman päivän rauha maassa ja katsellaan mitä tuleman pitää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti