torstai 28. helmikuuta 2013

Älkää vielä menkö!

Voi lapset rakkaat! Miksi ihmeessä aika kuluu näin nopeasti? Ne tuli viime lauantaina 7 viikkoa eli ovat ylihuomenna sen 8 viikkoa ja nyt on jo kaksi ensimmäistä lentäneet pesästä! Miten lyhyt aika se 8 viikkoa voi olla?! Vastahan niitä punnerrettiin ulos, vastahan ne oli kuurosokeita lemmikkihamstereita, vastahan niille kasvoi hampaat ja vastahan ne oppi kävelemään. Nyt ne on jo isoja koiralapsia, valmiita kohtaan maailman haasteet omissa perheissään! Vaikka tiedän, että nytkin lähteneillä pennuilla kodit on mitä parhaimmat, en voi mitään, kun ikävä on jo nyt niin kova!

Ei auta, kun kerrata kuulumiset, josko se ikäväkin lähtisi helpottamaan sitä kautta!

Säät on suorastaan hivellyt talvipentuja, ja vielä aurinkokin on mollottanut! Mikä elämys! Touhuiltu ollaan jos jotakin ja kamerakin on sauhunnut sitä mukaa.
Viime viikolla käytiin poppoon kanssa eläinlääkärin tarkastuksessa ja sirutuksessa. Pennut olivat äärimmäisen reippaita jo heti automatkalla, eikä kukaan voinut pahoin! Reippaita reissunaisia ja yksi reissumies siis heti alusta lähtien. Eläinlääkäriä tervehdittiin hyvien tapojen mukaisesti ja oltiin nätisti, kun se tutki kaikki nenänpäästä hännänpäähän :) Kun odoteltiin lääkärintodistusta siitä, että kaikki oli hienosti reilassa, niin porukka sammui kuin saunalyhty, eli eipä ressattu mistään. Sama hyvävointinen ja rauhallinen matkustaminen jatkui aina kotiin saakka! Tässä kohtaa olin jo varma, että jahka päästään tekemään pidempi automatka, niin eiköhän sieltä joku laatoittajakin löydy. ;)



Maanantaina suunnattiin sitten Tampereelle silmäpeilauksiin. Matka sujui suureksi yllätyksekseni jälleen erittäin rauhallisissa merkeissä ja varsin hyvinvoivaa sakkia sain lapata eläinlääkäritiloihin. Viisikko herätti positiivista huomiota niin lapsissa kuin aikuisissakin ja saivat paljon huomiota osakseen erilaisilta tallaajilta - mitä parhainta elämänhallintatreeniä sekin. :) Ja etenkin, kun kaikille se huomio - oli se sitten keltä tahansa - on ihan superjuttu.
Hieman meinasi nolottaa, kun jossain huoneessa eräs koira ryhtyi kiljumaan, niin sen sijaan, että nämä omat kullanmussukat olisivat hämmennyksissään vain olleet ihan hiljaa, ne ryhtyivät kuorossa haukkumaan häkin reunaa vasten ärhäkkäästi "tapetaansekaikkinytyhdessäheti".. hyvä siinä sitten yrittää hyssytellä "noh, noh olkaas nyt lapset iiiihan hiljaa, juu".. No onneksi päästiin sitten peilausten pariin nopsaa, niin ei tarvinnut enää häpeillä lasten käytöstä ;)
Taikan silmissä kaikki kunnossa eli ei huomautettavaa.
Tempolla lievä pentuajan crd sekä jokin vaaraton ja haittaamaton rihma näkyi (ell. ei nimennyt).
Tarmolle napsahti crd/coloboma avoimella diagnoosilla. Tässä kohtaa omat silmäni olivat kyllä vähintään teelautasen kokoiset ja kun aloin änkyttäen kysymään, että mitäs nyt sitten, niin ell. totesi, ettei ole asiasta varma, eikä sen näkemä täytä coloboman "taudinkuvaa", mutta laitetaan silti se avoimeksi tähän. Ennusteena on, että saattaa olla jopa peittynyt vuosikastarkastukseen mennessä, mikä sitten onkaan, eikä vaikuta näkemiseen. Siispä jäämme odottamaan seuraavaa tarkistusta vuoden kuluttua, jotta tiedämme, mihin tämä on edennyt vai onko vai mitähäh.
Tuuli sai muuten puhtaat paperit, mutta jotain diagnosoimatonta rihmaa sielläkin näkyi (ei ole kyse PPM:stä kuulemma).
Tosi sai samat sanat kuin Tuulikin. 



Nyt jään avoimella mielenkiinnolla odottelemaan rihmatapausten ja Tarmon vuositarkastusta. Eipä tässä nyt pää pölkyllä olla, mutta hieman hämmentyneillä fiiliksillä toki. Molemmat asiat ovat minulle tyystin uusia (ts. omakohtaista kokemusta ei ole), mutta sitä varten täällä varmaan ollaan, että opittaisiin uutta. Ja tästä se elämä sitten jatkuu. 

Keskiviikkona kävi meidän luottotestaaja tekemässä pentutestit ja tuloksissa näkyi virkistäviä vivahde-eroja ja osaltaan jopa yllättäviä tuloksia! Joitakin esimerkkejä heittääkseni, niin pikku-Tempo oli myös testissä varsinainen tättähäärä ja reipas, mitä se on ilmentänyt myös arjessa. Tosi oli niin perussheltti kuin vain voi: ei mikään noutaja-sosiaalinen, mutta niin ruoalla höynäytettävissä että oksat pois! Tarmo oli taas niin sosiaalinen kuin saattoi arjestakin nähdä. Tuuli the tuulitunneli tuulikorva olikin yllättävin; siinä missä se ryhmässä on joukon kovanaama, päällepäsmäri, retuuttaja.. olikin yksin ollessaan varsin säyseä, harkitsevainen ja täysin erilainen kuin antoi porukassa itsestään ymmärtää. Ja Taika oli tapansa mukaan tasainen!

Mutta, josko tältä erää oltaisiin saatu homma pulkkaan ja pulkka luistamaan. 
Tosi ja Tempo lähtivät tänä aamuna ja tulevat varmasti viettämään paljon aikaa kimpassa :) Tunnemme kummatkin omistajat jo ennestään, joten asiat on hienosti! Tosia kutsutaan nimellä Vicky Lee (Victoria) ja Tempoa kutsutaan Bellaksi (Izabella). Huomenna lähtee Taika-tyttönen eli Lihapulla (ei ole sen oikea kutsumanimi, vaan yksi miljoonasta lempinimestä, joka tulee alunperin Lorusta :D) Kirin ja Jaden kaveriksi värittämään Sannan elämää ;) Sitten lauantaina lähtee Tuuli Porin kulmille Sidin kaveriksi (Sidi on myös kasvattini) ja ensi keskiviikkona suuntaa Tarmo niin ikään Poriin. 



Toivon kaikille kaikkea hyvää ja toivon saavani kuulumisia paljon ja usein! Pentuja tulee ikävä, kun niitä on ikävä jo nyt! Kiitos ihmisille, ketkä ovat lukeneet blogia ja tervetuloa jälleen uusien pentuhankkeiden pariin, jahka niiden aika on. Hyvää kevättä kaikille! :)

Ja vielä kerran, nimien kera:

TAIKA

TARMO

TEMPO

TOSI

TUULI

Ja sitten kasa niitä muita kuvia:





























Mamma-Tempon kanssa alkaa arjen riennot pikkuhiljaa. Ensin kunnon kohotusta ja lihashuoltoa, jonka jälkeen pientä treenin tynkää ja sitä myöten aletaan elää taas normaalia elämää, joka valitettavasti tarkoittaa myös ruokamäärien laskemista ja ruokintakertojen radikaalia harvenemista. :) Viimeksi eilen käytiin ihan kahdestaan vain kuutamokävelyllä ja kyllä siinä vain sielut oli levolliset - kummallakin osapuolella.





lauantai 16. helmikuuta 2013

Kuusi viikkoa ja pidot paranee!

Tiivistän nyt ne viidenkin viikon kuulumiset tähän samaan syssyyn, kun en niitä näemmä siihen osoitetulle paikalle saanut aikaan kirjoittaa. Mutta nyt ei muuta kun rasti seinään - taitaa olla sarjassaan ensimmäinen päivitys näiden pentujen kohdalla, että viikkopäivitys tulee sinä päivänä, kun viikkoja oikeasti täytetään! Paree myöhään....

Aktiivisuus on vallan huipussaan ja pennut vaan tulee kauneimmiksi päivä päivältä. Ahdistaa jo nyt, kun lähdön hetki koittaa! :( Kasvistädin roolin ehdottomia miinuspuolia, kun niistä murmeleista pitää mennä luopumaan.

Hatunnoston arvoista tämän pesueen kohdalla on niiden mahtava vuorokausirytmi ja etenkin se, että öisin NUKUTAAN sikeästi, pitkään ja hartaasti. Iltaruoan yms. toimien jälkeen ei pentulootasta kuulu pihaustakaan ennen aamua. Aika useiden pentueiden kohdalla on jotkut valopäät lyöneet hehkulamppunsa yhteen ja alkanut pitämään hirveitä crazy-bailuja noin klo. 03:00... Koeta siinä sitten nukkua. Nämä mussukat eivät ole kertaakaan keksineet sitä iloa! Ja silläkin uhalla, että ne juuri ensi yönä sen keksii, niin ajattelin sen kuitenkin nyt julkistaa. ;)

Vkosynttärilahjat ovat aina mitä imartelevimpia, tällä hetkellä taitaa olla paras lahja se, että viiden päivän matokuurista on tämän päivän jälkeen enää yksi päivä jäljellä. Vaikkakin keksin mielestäni ihan mukiinmenevän viattomien shelttilasten harhautuskeinon matolääkkeen annossa ja nyt on siis kyse Axilurista, ei Canexin tuubiversiosta. Axilur häätää myös giardia-alkueläimen, mikäli sellaista vaivaa on, ja nimenomaan se viiden päivän kuuri. Eihän sitä tablettia saa mitenkään tuollaisten suuläpeen siten, että siitä oikeasti jotain menisi myös nielua pidemmälle.. Ne mokomat on niin ovelia jo tuossa iässä, että saattavat varastoida tablettia suussaan/poskissaan niin kauan, kunnes saavat sen sylkäistyä ulos, joten oli keksittävä jotain. Lämmitin veden keittimessä (ei ihan kiehuvaksi) ja lorautin ihan pienen tipan tabletin päälle. Hämmensin "soppaa" niin kauan, että tabl. suli ja sitten sujautin joukkoon palan maksamakkaraa ja hämmensin mössön sellaiseksi yhtenäiseksi tahnaksi. Ainakin nuo rontit olivat niin ahneita, että se mössö meni kuin väärä raha ilman mitään epäilyksiä. Ja ellei olisi mennyt, niin tuossa tahnamuodossa se on huomattavasti helpompi "pakkosyöttää" niille kuin tablettimuodossa. Herkästi tabletin päälle lorahtaa liikaa vettä, jolloin siitä tulee suorastaan lätäkkö. Sekään ei ole ongelma, jos pentu suostuu latkimaan sen suoraa tarjoiluastialta. Maksamakkaraa lisäämällä sää vähän pelastettua tilannetta. :) Lopputulos tahnasta näyttää kaikessa ällötyksessään tältä:


Ja sitten se toinen vakiosyndelahja eli manikyyri. Meni muuten yllättävän kivuttomasti! En muista, milloin olisin leikannut viideltä tuon ikäiseltä nassikalta kynnet noin nopeasti.. 

Jossain vaiheessa muistan toivoneeni lisää lunta, jotta saisin pentujen ulkoilualueen viimeisteltyä. Ja sitähän sitten tuli ja tuli ja tuli.. Monena iltana veivasin tuota pihaa ystäväni lumentyöntimen kanssa eestaas ja tulihan siihen sitten korkeammat laidat ja vähän ehostetta sisäpuolelle (,jotka aikuiset koirat on ulkoilujensa yhteydessä ihan kiitettävästi ryssineet). Ja kelit on olleet mitä parhaimmat pennuille, ihan pieniä pakkasia tai nollakeliä, joten ollaan ulkoiltu ihan joka päivä. :)

Nyt olen varmaan jo lätissyt riittävästi ja voisin heivata uunituoreet photot kehiin:

Tempo

Taika

Tuuli

Tarmo

Tosi

Taikalla on joka asiaan kanta.

Tosin mielestä TOSI hyvää palloa!




sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Viisikko viisi viikkoa



Taikalla oli hiukan omaa hauskaa.. ;)

Tempo

Taika

Tarmo

Tosi

Tuuli

Kuulumiset tulee hieman jälkijunassa, mutta tuossa nyt pahimpaan nälkään nuo kuvatukset :) (meneväistä sorttia - jokaisella koipi pystyssä, kun ei kukaan malttanut olla hetkeekään paikallaan kuvaustilanteessa :D )