maanantai 7. joulukuuta 2015

Reissumiestä vaisto vie, älä kysy minne johtaa tie...

Loppusuoralla ollaan pentujen kanssa, haluttiin taikka ei. Aika on mennyt liian nopeasti, jälleen kerran! Tällä viikolla lentävät ensimmäisinä pesästä Ego ja Eloisuus, seuraavaksi Etevyys ja viimeisenä mahdollisesti Elinvoima. Ja sitten tämä torppa taas hiljenee pikkupentusista. Tulee varmasti orpoa! Ja miten haikelta tuntuu purkaa pentuaitaus pois jne...

Pentujen kanssa ollaan reissattu - voimme kai käyttää ilmaisua - ympäri Suomen. Edellisenä viikonloppuna tehtiin reissu Hämeenlinnaan/Hyvinkäälle/Turenkiin ja viimeisessä paikassa pennut pääsivätkin valloittamaan koko talon! Ne ottavat tilan haltuun erittäin vikkelästi, eivätkä suotta vierasta, saati ole vieraskoreita... ;)

Viime viikolla pentuset pääsivät tiistaina eläinlääkärin tarkastukseen sekä sirutukseen, siellä kaikilla häntä heilui alusta loppuun saakka (lukuunottamatta Etevyyden itkupotkuraivaria siinä kohtaa, kun siru asetettiin niskanahkaan).
Sitten torstaina suunnattiin karavaani kohti Lahtea ja vuorossa silmäpeilaukset! Pikkuiset odottelivat vuoroaan ihmeenkin maltillisesti, sillä me kaksijalkaiset emme jaksaneet ottaa autosta häkkiä, vaan pennut tulivat kainalokyydissä odotustilaan ja siitä edelleen vastaanottohuoneeseen. Yksi mopsi-parka sai tytöiltä kuulla varsinaiset duohaukut.. Jotkut väittävät shelttejä roturasisteiksi.. :D Silmäpeilauksista tuli pelkästään mairittelevaa kuultavaa, koko sakilla terveet silmät! Mahtavaa!
Silmäpeilauksen jälkeen lähdettiin morjestamaan Jaanaa, Tuulia ja Tittaa sekä heidän laumaa Vääksyyn ja sielläkin saivat pentuset huomiota osakseen. Pentujen velipuoli Roihu otti heti isovelimäisen asenteen ja niin pontevana näytteli pienokaisille "omia huudejaan" ;) Egossa ja Roihussa on todella paljon samaa, jos muistelee Roihun pentuaikaa. On kiva nähdä, onko vielä vuoden päästä yhtä paljon samankaltaisuutta. :) 
Pennuthan olivat jo torstaihin mennessä saaneet Suomen kansalaisuuden eli hyvin nopeaa toimintaa nykyisin kennelliitolta. 

Tässä odotellaan vielä eläinlääkärin todistusta!

Pennut ovat nähneet paljon ihmisiä ja tykkäävät kaikista aivan yhtä paljon! Perjantaina he saivat jälleen rapsutuksia ja huomioita osakseen pennunkatsojista. Muutoin se päivä otettiin suhteellisen rennosti. Ihan vain, jotta sitten lauantaina pääsisimme lähtemään viikonloppureissullemme Juvalle ja Rantasalmelle. ;) Automatkat sujuvat noiden pikkutaaperoiden kanssa niin hyvin, etten uskaltanut sitä edes toivoa, kun ensimmäisen kerran niiden läsnäollessa moottori pörähti käymään! Tämäkään reissu ei tehnyt poikkeusta siihen, että kun moottori lähtee surraamaan, niin unimatti heittää hiekkansa noiden lapsukaisten silmille ja ne karistetaan siinä vaiheessa, kun auto seuraavan kerran määränpäässä pysähtyy. :) 

Nautiskelemme vielä lapsosten kanssa niin kauan, kun ne täällä meidän kanssa aikaansa viettävät! 



Lopuksi vielä lapsosista parit Helmin ottamat kuvaset tähän oheen:

Ego:



Elinvoima:



Eloisuus:



Etevyys:









tiistai 24. marraskuuta 2015

Ja sitten ne kuvat!

Tänään pikkuiset pääsivät kokeilemaan, miltä luminen maa tuntuu pikkuisten tassujen alla :) Ja sitten muutama Helmin ottama kuva oheen:

Ego:



Elinvoima:



Eloisuus:



Etevyys:



Yhteiskuva (Elinvoima näyttää parhaat puolensa...)
Vasemmalta lähtien: Elinvoima, Eloisuus, Etevyys ja Ego

Sisko ja sen veli

Elinvoima testailee talvikenkiä

 Eloisuus spurttailee

 Etevyys etevänä

 Ego hölkkälenkillä






maanantai 23. marraskuuta 2015

Ee kakkosten kuulumisia!

Tässä nyt on jos jonkinlaista hyvää ja vähemmän hyvää syytä siihen, miksi pentublogi ei ole päivittynyt. Viimeisin syy siihen on ihan niinkin yksinkertainen kuin sähkönjakelun puutteellisuus. Siitä kiitos painavan lumen, puiden ja sähkölinjojen saumattomalle yhteistyölle. Noh, tästä ei voi syyttää tätä blogin hiljaiseloa kuin muutaman päivän ajalta, loput menevät sitten taas loputtoman kiireen piikkiin.

Asiaan. Pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet hurjasti! Ja voi vain ihmetellä, mihin tämä aika oikein on jälleen rientänyt. Pennut tulevat ylihuomenna jo viisi viikkoa ja niiden lähdön hetki on pian käsillä. Ja vastahan ne syntyivät! 
Jälleen nämäkin pennut ovat reissanneet meidän kanssa paljon ja automatkat tuntuvat olevan niille jo arkipäivää. Etenkin nyt sähkön puuttumisen myötä, olemme tehneet useita "evakoitumisretkiä" niin, että koko koirakomppania on luonnollisesti matkassa mukana. 
Talvi siis saapui kuin sormia napauttamalla ja pentuset ovat haistelleet raikasta ulkoilmaa usein sylistä käsin. :) Vielä tulee se hetki, kun ne raaskitaan laskea maahan ja ne saavat tallustaa kylmällä lumella ihan omin pikku tassusin. ;)

Pikku-nassikat saavat jo hyvin eläväisen tunnelman kotiin ja myös shelttimäistä äänenkäyttöä on havaittavissa. Ihmisiä kohtaan ne ovat niin iloisia hännänheiluttajia, että niitä katsoessa ei voi muuta kuin hymyillä idioottina. :)
Riitta on hoitanut äidilliset velvoitteet paremmin kuin hyvin. Siitä ei oikeastaan ulospäin ole missään vaiheessa huomannut sen olevan äiti. Sen tissit eivät roiku (vaikka niistä on alusta asti virrannut maitoa kuin Mansikista ikään), sillä on hyvä ryhti ja se on oma aktiivinen ja iloinen itsensä. Sille äidilliset velvoitteet ovat itsestäänselvyys ja mikä onkaan sen suloisempaa kuin äitikoira, joka leikkii omien lastensa kanssa?! :)

Perheen muihin karvahanureihin pennut suhtautuvat avoimen uteliaasti, oli kyse sitten itseään noin 20-kertaa isommasta "Flint-sedästä" tai samaa rotua edustavasta, hammaskalustoaan esittelevästä "Tempo-tädistä". Kaikki ovat pentujen mielestä vain yhtä hauskoja veikkoja! 
Myös lelut, kengät ja pedit saavat naskalihampaista kyytiä ahkerasti. Meille on tulossa hauskat loppuajat näiden lasten kanssa, kun vauhdilla on taipumus kiihtyä vielä nykyisestäkin päivä päivältä. :)

Tässä kohtaa näkyy pelkkä teksti, kuvat tulevat hieman jälkijunassa, pahoittelut siitäKIN!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Rheda x Tom -pennut ovat täällä!

...olleet jo viikon ja kohta kaksi viikkoa! 
Taitaa olla talouden immeisillä hiukan (liikaa?) rautoja tulessa, kun pentublogin päivittyy näin tiuhaan...

Pennut syntyivät 21.10. eli täysin ajallaan, päivänvalossa, hyvään tahtiin ja ns. helpon näköisesti (jos synnytystä nyt koskaan voi helpoksi lähteä tituleeraamaan). Riitta hoiti homman niin mallikkaasti, ettei minun tarvinnut kuin ihailla vieressä. Pesue oli tasainen, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, jotka olivat painoiltaankin vielä tasakokoisia ja kaikki hieman reilu 200 grammaisia mötiköitä. Ruokahalu on lapsosilla ollut alusta asti kohdillaan ja pentulaatikosta kuuluvaa vaativaa maiskutusta on hauska kuunnella. :) 

Nimet on (tietty) jo päätetty, kirjain valikoitui E:ksi Rhedan virallisen nimen mukaan eli kyseessä on nyt E2-pentue. :)
Pojat ovat Ego & Elinvoima, tytöt ovat Etevyys & Eloisuus.
Ensimmäinen aukaisi silmänsä varhain, jo 11 vrk:n iässä se killitteli meitä takaisin söpösti! Muut ovat toistaiseksi vielä sitä mieltä, että haluavat elää tutussa ja turvallisessa pimeydessä. :D

Pari kuvaa lapsosista:


Päättymätön Ego



Päättymätön Elinvoima



Päättymätön Eloisuus



Päättymätön Etevyys



Sitten kaikki vielä yhdessä sekä lempipuuhansa parissa eli syömässä ;)










keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Vierivä kivi ei sammaloidu...

...mutta vierivien kivien blogit saattaakin sammaloitua. 
Henkilökohtaisten tilastotietojeni mukaan alan epäonnistua viikottaisesta päivitystahdista noin viiden ikäviikon tietämillä, joskus aiemminkin. Syy siihen on mielestäni jokseenkin looginen, jos miettii, miten penskat kehittyvät juuri sen iän paikkeilla ja tahti eikun kiihtyy siitä eteenpäin. ;) Sen enempää itseäni en säti, sillä pidän kuitenkin tärkeänä, että pennut saavat niin paljon huomiota kun voimme niille näiden muutaman hassun viikon aikana tarjota, mitä ne meidän kanssa elämästään viettävät. :) Sitä aikaa ei saa takaisin. 
Nyt suurin osa lapsikullista nukkuu, joten pieni tovi blogipäivitykselle on suotu.

Joko aika on kullannut muistot tai sitten asia on oikeasti niin, että toviin ei ole noin hurjaa menoa kämpässä saaneet pikkuiset koiranalut aikaan. Meno on välillä niin kova, että sieluun sattuu ja tuntuu, että mitä enemmän nuo saa melua aikaan (mm. kaatamalla kompostiverkkoja, pyykkitelineen ja pelaamalla curlingia metallikipoilla), sen hauskempaa on. Hauskaa oli myös nähdä se riemu, kun ensimmäinen lapsikulta tajusi, että väliä keittiö-eteinen-olkkari pääsee juoksemaan ympäri. Lattiaan on varmaan kulunut jo ympyrän muotoinen polku. Aikuiset koirat (, joilla olen tässä viimeviikkojen aikana todennut olevan erityisen pitkä ja hyvä pinna) katsovat meitä välillä hyvin epäuskoisena "eikö noi apinat jo voisi lähteä täältä?!" Hekin ovat toivoneet korvatulppia. ;) Polku on muodostunut varmasti myös pentuaitaukselta takaovelle, sinne pikkuiset kirmaavat aina yhtä innoissaan päikkärien jälkeen. Muutamia haisevia poikkeuksia lukuun ottamatta suurin osa tarpeista tehdään jo oikeaan paikkaan!

Penskat hallitsevat autoilun salat hienosti! Mutkikkaasta ja ajoittain nopeatempoisesta tienpätkästä Erikselle emme ole saaneet vielä ketään tarjoilemaan pitkää sylkeä. Kai se on sitten todettava, että tottuneita ovat! Nuorena se on vitsa väännettävä! Ovathan ne jo kuitenkin pienestä asti tulleet mukana. :)
Siitä puheen ollen, käväisimme kuluvan viikon tiistaina (eli viikkosynttäripäivänä) Eriksellä katsomassa ekan kerran lampaita! Se oli hauskaa! Videoita tuli otettua noin kolmesataa, joten niiden raakkaamisessa menee pieni tovi. Ajatuksena oli koota niistä yksi video, toimitusaikaa en osaa sanoa. ;)

Pennut on nyt tarkastettu sekä sirutettu eläinlääkärin toimesta ja todettu myös siltä taholta vauhdikkaiksi tapauksiksi! Kaikki tepsuttivat eläinlääkärin tutkimuspöydällä kuin olisivat aina siellä hengailleet ja kaikki tervehtivät iloisesti hännät heiluen myös itse lääkäriä :D 

Kuvia on myös räpsitty, liitän oheen slideshown, koska semmoisen kuvakasan liittäminen blogitekstiin saattaa näyttää sekavalta jo ennestään sekavan tekstin kera. Muuten pentusilla on kodit tiedossa, mutta Mosse etsii vielä sitä oikeaa kotia tositarkoituksella ;) Mosse on näyttänyt parhaat puolensa niin lampailla, leikissä, kaiken maailman alustoilla, sosiaalisissa tilanteissa yms. Jos siitä ei saa kivaa harrastukaveria, niin en tiedä, mistä sitten saa. Siitä tulee jossain välissä vielä vähän edustavampi ja enemmän ajatuksen kanssa tehty ilmoitus, mutta jos joku tietää jonkun, joka on toimeliasta bortsu-urospentua vailla, niin saa vinkata! ;) Mieluiten ennestään jonkinasteista koirakokemusta saisi olla alla. 



maanantai 21. syyskuuta 2015

Melkein 5 vko!

Missä on ne meidän pikkuiset mönkijät? Ne kuurot, sokeat, avuttomat, viattomat pienet lapset... Niitä ei ole enää missään! Tilalla on erittäin hyvin kuulevia, näkeviä sekä kaikkea muuta kuin avuttomia ja viattomia koiranalkuja ;) Ne kehittyvät ihan ilmiömäisen nopeasti! Tällä hetkellä ne saavat aikaan jo sellaista rallimeininkiä sekä naskalituhoa aikaiseksi, että viimeistään tässä kohtaa pitää kiitellä, että niitä tuli vain kuusi :D Niiden vahtiminen pihalla vapaana ollessaan vaatii haukan silmät ja tiikerin nopeuden. Mutta ne on silti äärimmäisen ihania! Pieniä mussukoita, joista suosikin valitseminen on äärimmäisen haastava tehtävä - jälleen kerran. 



Viime perjantaina pakattiin koko konkkaronkka auton kyytiin ja matkustettiin Nokialle paimentamaan ja sieltä sitten illan pimeinä tunteina Erikselle mökkihöperöitymään viikonlopuksi. Pennut ovat autossa, kuten kaikkialla muuallakin, kuin kotonaan! :) Se tekee reissuista meille kaksijalkaisillekin erityisen mukavan. Välillä takaa kuului jotain kevyttä protestointia ja sekin protesti taisi johtua siitä, kun joku penaalin terävin yksilö jäi kikkaillessaan hampaastaan kiinni häkin kalteriin. Siitäkin selvittiin - se mikä ei tapa, niin se vahvistaa! ;)



Eriksellä pentuset saivat oman huoneensa ja kosolti vapaana ulkoilua. Lauantaina pennuilla oli monen monta käsiparia rapsuttelemassa ja antamassa paljon huomiota ja rakkautta. Vastarakkaus näiden kavereiden puolelta on lähinnä terävien naskaleiden jälkiä mihin ikinä ne saavatkaan upotettua ;)

"Reunalla kaunis on maailma..."





Sunnuntain kunniaksi päätettiin kärrätä (kirjaimellisesti) pennut lähistöllä olevalle sänkipellolle haistelemaan ja maistelemaan uusia hajuja ja makuja. :) Siellä vierähti mukava tovi lasten kanssa leikkiessä, auringosta nautiskellen. Niillä pienillä pirpanoilla riittää virtaa jo kuin pienessä kyläpahasessa ja päikkärit ovat tätä nykyä vain pieni torkkuja kaiken riekkumisen keskellä. Onneksemme niiden yöunet ovat kuitenkin samaa pituusluokkaa kuin meilläkin, joten silmäpussit eivät ole ihan kauheasti kasvaneet sitten loppujen lopuksi :D






Mikäs sen parempaa kuin nauttia oikea TakeAway -lounas luonnon helmassa? ;)

Todellista antautumista, myös Piiltä.


Kaikki postauksen kuvat ovat Helmin ottamia - kiitooooos!!!

Fiktio terhakkaana!

Äidin häntä ja pojan häntä :)

Näitä saa juosta jo ihan tosissaan karkuun :D

Moro, sano Minttu!

Tässä kuskia odotellaan...

Luiki




Mosse pönöttää, sama jätkä ylemmässäkin kuvassa.

Pena


Siili-poika (myös ylemmässä kuvassa)

Viime viikon 4-viikkoiskuvat löysivätkin tiensä vain facebookiin... Pahoitteluni siitä, mutta uskon vakaasti suurimman osan lukijoista olevan siellä kaverilistalla, joten näkyypä ne sitäkin kautta ;)