Älkää vielä menkö!

Voi lapset rakkaat! Miksi ihmeessä aika kuluu näin nopeasti? Ne tuli viime lauantaina 7 viikkoa eli ovat ylihuomenna sen 8 viikkoa ja nyt on jo kaksi ensimmäistä lentäneet pesästä! Miten lyhyt aika se 8 viikkoa voi olla?! Vastahan niitä punnerrettiin ulos, vastahan ne oli kuurosokeita lemmikkihamstereita, vastahan niille kasvoi hampaat ja vastahan ne oppi kävelemään. Nyt ne on jo isoja koiralapsia, valmiita kohtaan maailman haasteet omissa perheissään! Vaikka tiedän, että nytkin lähteneillä pennuilla kodit on mitä parhaimmat, en voi mitään, kun ikävä on jo nyt niin kova!

Ei auta, kun kerrata kuulumiset, josko se ikäväkin lähtisi helpottamaan sitä kautta!

Säät on suorastaan hivellyt talvipentuja, ja vielä aurinkokin on mollottanut! Mikä elämys! Touhuiltu ollaan jos jotakin ja kamerakin on sauhunnut sitä mukaa.
Viime viikolla käytiin poppoon kanssa eläinlääkärin tarkastuksessa ja sirutuksessa. Pennut olivat äärimmäisen reippaita jo heti automatkalla, eikä kukaan voinut pahoin! Reippaita reissunaisia ja yksi reissumies siis heti alusta lähtien. Eläinlääkäriä tervehdittiin hyvien tapojen mukaisesti ja oltiin nätisti, kun se tutki kaikki nenänpäästä hännänpäähän :) Kun odoteltiin lääkärintodistusta siitä, että kaikki oli hienosti reilassa, niin porukka sammui kuin saunalyhty, eli eipä ressattu mistään. Sama hyvävointinen ja rauhallinen matkustaminen jatkui aina kotiin saakka! Tässä kohtaa olin jo varma, että jahka päästään tekemään pidempi automatka, niin eiköhän sieltä joku laatoittajakin löydy. ;)

Maanantaina suunnattiin sitten Tampereelle silmäpeilauksiin. Matka sujui suureksi yllätyksekseni jälleen erittäin rauhallisissa merkeissä ja varsin hyvinvoivaa sakkia sain lapata eläinlääkäritiloihin. Viisikko herätti positiivista huomiota niin lapsissa kuin aikuisissakin ja saivat paljon huomiota osakseen erilaisilta tallaajilta - mitä parhainta elämänhallintatreeniä sekin. :) Ja etenkin, kun kaikille se huomio - oli se sitten keltä tahansa - on ihan superjuttu.
Hieman meinasi nolottaa, kun jossain huoneessa eräs koira ryhtyi kiljumaan, niin sen sijaan, että nämä omat kullanmussukat olisivat hämmennyksissään vain olleet ihan hiljaa, ne ryhtyivät kuorossa haukkumaan häkin reunaa vasten ärhäkkäästi "tapetaansekaikkinytyhdessäheti".. hyvä siinä sitten yrittää hyssytellä "noh, noh olkaas nyt lapset iiiihan hiljaa, juu".. No onneksi päästiin sitten peilausten pariin nopsaa, niin ei tarvinnut enää häpeillä lasten käytöstä ;)
Taikan silmissä kaikki kunnossa eli ei huomautettavaa.
Tempolla lievä pentuajan crd sekä jokin vaaraton ja haittaamaton rihma näkyi (ell. ei nimennyt).
Tarmolle napsahti crd/coloboma avoimella diagnoosilla. Tässä kohtaa omat silmäni olivat kyllä vähintään teelautasen kokoiset ja kun aloin änkyttäen kysymään, että mitäs nyt sitten, niin ell. totesi, ettei ole asiasta varma, eikä sen näkemä täytä coloboman "taudinkuvaa", mutta laitetaan silti se avoimeksi tähän. Ennusteena on, että saattaa olla jopa peittynyt vuosikastarkastukseen mennessä, mikä sitten onkaan, eikä vaikuta näkemiseen. Siispä jäämme odottamaan seuraavaa tarkistusta vuoden kuluttua, jotta tiedämme, mihin tämä on edennyt vai onko vai mitähäh.
Tuuli sai muuten puhtaat paperit, mutta jotain diagnosoimatonta rihmaa sielläkin näkyi (ei ole kyse PPM:stä kuulemma).
Tosi sai samat sanat kuin Tuulikin. 

Nyt jään avoimella mielenkiinnolla odottelemaan rihmatapausten ja Tarmon vuositarkastusta. Eipä tässä nyt pää pölkyllä olla, mutta hieman hämmentyneillä fiiliksillä toki. Molemmat asiat ovat minulle tyystin uusia (ts. omakohtaista kokemusta ei ole), mutta sitä varten täällä varmaan ollaan, että opittaisiin uutta. Ja tästä se elämä sitten jatkuu. 

Keskiviikkona kävi meidän luottotestaaja tekemässä pentutestit ja tuloksissa näkyi virkistäviä vivahde-eroja ja osaltaan jopa yllättäviä tuloksia! Joitakin esimerkkejä heittääkseni, niin pikku-Tempo oli myös testissä varsinainen tättähäärä ja reipas, mitä se on ilmentänyt myös arjessa. Tosi oli niin perussheltti kuin vain voi: ei mikään noutaja-sosiaalinen, mutta niin ruoalla höynäytettävissä että oksat pois! Tarmo oli taas niin sosiaalinen kuin saattoi arjestakin nähdä. Tuuli the tuulitunneli tuulikorva olikin yllättävin; siinä missä se ryhmässä on joukon kovanaama, päällepäsmäri, retuuttaja.. olikin yksin ollessaan varsin säyseä, harkitsevainen ja täysin erilainen kuin antoi porukassa itsestään ymmärtää. Ja Taika oli tapansa mukaan tasainen!

Mutta, josko tältä erää oltaisiin saatu homma pulkkaan ja pulkka luistamaan. 
Tosi ja Tempo lähtivät tänä aamuna ja tulevat varmasti viettämään paljon aikaa kimpassa :) Tunnemme kummatkin omistajat jo ennestään, joten asiat on hienosti! Tosia kutsutaan nimellä Vicky Lee (Victoria) ja Tempoa kutsutaan Bellaksi (Izabella). Huomenna lähtee Taika-tyttönen eli Lihapulla (ei ole sen oikea kutsumanimi, vaan yksi miljoonasta lempinimestä, joka tulee alunperin Lorusta :D) Kirin ja Jaden kaveriksi värittämään Sannan elämää ;) Sitten lauantaina lähtee Tuuli Porin kulmille Sidin kaveriksi (Sidi on myös kasvattini) ja ensi keskiviikkona suuntaa Tarmo niin ikään Poriin. 

Toivon kaikille kaikkea hyvää ja toivon saavani kuulumisia paljon ja usein! Pentuja tulee ikävä, kun niitä on ikävä jo nyt! Kiitos ihmisille, ketkä ovat lukeneet blogia ja tervetuloa jälleen uusien pentuhankkeiden pariin, jahka niiden aika on. Hyvää kevättä kaikille! :)

Ja vielä kerran, nimien kera:

TAIKA

TARMO

TEMPO

TOSI

TUULI

Ja sitten kasa niitä muita kuvia:

Mamma-Tempon kanssa alkaa arjen riennot pikkuhiljaa. Ensin kunnon kohotusta ja lihashuoltoa, jonka jälkeen pientä treenin tynkää ja sitä myöten aletaan elää taas normaalia elämää, joka valitettavasti tarkoittaa myös ruokamäärien laskemista ja ruokintakertojen radikaalia harvenemista. :) Viimeksi eilen käytiin ihan kahdestaan vain kuutamokävelyllä ja kyllä siinä vain sielut oli levolliset - kummallakin osapuolella.