Kultamurmelit kaksi viikkoa!

Ja päivitys pahasti myöhässä, shame on me, once again!
Mutta, jotta pääsen livahtamaan tästä sätintätuokiosta kuin pikkupentu laatikosta, niin minulla on ilo ja ylpeys kertoa, että pennut ovat kehittyneet huimasti, painavat tarpeeksi ja ovat avanneet näkimensä ja lautasantenninsa (=korvansa)! Niitä on päivä päivältä mahtavampaa seurata, kun aktiivisuuskohtaukset kestävät aina pidempään ja pidempään. :)
Jotenkin tuntuu, että jauhan nämä samat asiat aina jokaisen pentueen kohdalla - ja niinhän se onkin. Vaan minkäs teet, kun olet tällainen lässykkä. ;) Ja en ymmärrä sitäkään, kuinka ihmeessä noista omista "lapsenlapsista" tulee jotenkin erityisen söpöjä heti syntymästään asti, vaikka ensin ne näyttää yliruokituilta lemmikkihiiriltä, sen jälkeen marsuilta, jonka jälkeen ne pääsee kutakuinkin frettivaiheeseen ja sitten siinä 6-8 vkon ikäisinä ne näyttää OIKEASTI söpöiltä KOIRANpennuilta. Ja se pentujen tuoksu on hurmaava!

Vaikka olenkin yhden niistä mussukoista nimennyt puolueellisesti oman kiistattoman kainaloiseni mukaan, on ne kaikki osoittanut mahtavia piirteitä! En voi lopettaa hokemasta Tarmon kasvuhalusta, se on ylittänyt jo 500 gramman rajapyykin eli se otti hurjan kasvupyrähdyksen pienimmän siskonsa, Tosin, rinnalle ja ohi. Seuraavana vaarassa kokea Tarmon hurja ohitus painonnousussa on Tempolla, sitten Tuulilla ja kirkkainta kärkisijaa pitää - ja vielä toistaiseksi myös vähiten vaarassa hävitä Tarmolle - Taika the mähöpontus! Tosi on siis pienin, mutta se ei näytä neidin egoon vaikuttavan varsinkaan negatiivisesti, se on sirpakkana menossa mukana ja aina "hampaat" eli ikenet edellä. Ja tokihan se on aika huvittavaa! 

Kaiken kaikkiaan pentue vaikuttaa tässä vaiheessa tasaiselta: kaikki kävelee ja ottaa horjuvia juoksuaskelia, on aktiivisia, ottaa ihmiseen kontaktia, tutustuu uusiin alustoihin hyvin, tutkii uusia esineitä/asioita reippaasti ja suhtautuu siis asioihin, joita tässä kohtaa elämäänsä ovat tavanneet, hyvin. Innolla odottelen, että ikää tulee taas lisää, jotta jälleen voidaan ottaa uusia juttuja tutkinnan kohteiksi. Ja aivan näillä näppäimillä aletaan maistelemaan myös ensimmäisiä otteita muustakin ruoasta kuin äidinmaidosta. Kasvu kylläkin on edelleen erinomaista myös pelkällä nestetasapainon ylläpidolla, mutta johan sitä pitää makujen maailmaankin päästä sisälle!
Lisäksi innoissani loin viime viikonloppuna jo lunta sellaisella tohinalla, että sain pennuille väkästettyä ulkoilualueen. Toiveissa olisi suojakelit, jotta saisin siitä vielä juuri niin mahtavan kuin mielikuvissani. Joskin suojat antaa odottaa itseään, huomiseksikin luvattu kutakuinkin -16 astetta ja mikäli säät meinaa sellaisena jatkaa hamaan tappiin, jää pentujen ulkoilualuekin erittäin vähäiselle käytölle kokonaisuudessaan. Mutta niin kauan, kun toiveissa on hyvä elää, jäämme niitä odottamaan ja siihen asti onkin mukava katsella tuoreita pentukuvia! :) Laatu ei päätä huimaa, kun tuli kriisi järkkärin kanssa. Pokkariinhan siinä oli sitten tyydyttävä.

Tosi tuimana ja taustalla Taikan kävelytreenit

Tempolla ja Tuulilla painit menossa

Taikaa väsyttää, ei ihan jaksa posettaminen kiinnostaa

Tarmo on ihan skarppina tilanteessa

Tuulimussukka

Tosi mitä ilmeisemmin söisi tuon nallen, jos vaan omistaisi hampaat..

Tempo :)