Ja hiljaisuus valtasi talon..

Nyt on sitten se haikeuden hetki koittanut, kun pentulaatikon väki otti ja lähti kohti omaa elämää!

Kyllä vain jumantsuikka talo hiljentyi, kun jäljelle jäi vain yksi, meidän oma Touho.

Toivotan kaikille erinomaisia hetkiä pentujenne parissa, pitäkää yhteyttä, lähetelkää kuvia ja kuulumisia! :)

Åna-mamma tekee paluunsa agilitykentälle jo huomisen treeneissä, ottamalla pienen pätkän, johon sisältyy sen lemppariesteitä! :)

Kiitos kaikille ihanille uusille ihmisille, joihin minulla oli kunnia pentujen kautta tutustua!

Pentublogi hiljenee, kunnes on taas aika jotain turista.

Seuraava mahdollisuus on spn ”Pinja”, katsotaan mitä saadaa aikaan vai saadaanko mitään..

HEI HEI!

Aika menee kuin siivillä

Voi kuinka aika meni taas kuin siivillä näin kasvattajan näkökulmasta. Pennunostajien näkökulmasta aika varmaankin mateli. Nyt ollaan jo siinä pisteessä, että tiistaina käytiin ell. tarkastuksessa. Kaikki pojat todettiin samanarvoisesti moitteettoman terveiksi sekä silmistään, että muutenkin. Kiveksetkin tuntui jokaisella! :) Samalla lyötiin sirut niskanahkaan.

Seuraavien pentueiden kanssa teen kyllä niin, että täytän pentueilmoituksen käsin ja sirutus tehdään jo etukäteen, sillä paperit tuskin ehtivät kennelliitosta tulla tämän viikon aikana. Eli koko systeemi on mielestäni täysin fiasko, ellei siihen joku keksi jotain viisaampaa toimintatapaa tai ellei toimitus tule sitten erittäin pikaisena postina. Jaksan kuitenkin epäillä. Noh, mutta virheistä otetaan opiksi, enkä nyt tätä niin virheeksikään haukkuisi. Tämä oli kokeilu, kun eläinlääkäri sitä suositteli. Ihan kaikkeen ei kuitenkaan tuo nykytekniikka vielä riitä.

Seuraava päivitys onkin sitten se, että pojat ovat lähteneet uusiin koteihinsa. Se tapahtuu tämän viikonlopun aikana, huomisesta lähtien. Voi haikeus.

Mutta se helpottaa, että tiedän niiden menevän hyviin koteihin!

Oikku-poika lähtee Tampereelle Kaisan ja Samun luokse. Onni-poika lähtee Hetan ja Jarkon kanssa Jyväskylään ja tulee ajoittain vierailemaan täällä Eräjärvellä. Olemisen Riemu taas menee pisimmälle, Espooseen, Katjan ja mäykkyjen seuraksi. Oivallus a.k.a Touho jää sitten oivaltamaan asioita tänne kotipuoleen ja tarkoitus olisi siitä sitten rakennella tuolle isukille uusi kisakoira.

Jännityksellä jäämme odottelemaan, mitä nuorukaisista kasvaa. :)

Meno kovenee!

Pennut tulivatkin sunnuntaina jo kuusi viikkoa! Ja näemmä enempään kuin kerran viikossa päivitykseen en kykene, höh.

Mutta kuitenkin. Pennut voivat hyvin ja sopivan paksusti! Viime viikolla sain shoppailtua pentupaketteihin kaikki loputkin ajattelemani asiat, joten nyt on se puoli hansikkaassa. Ne pitäisi enää vain koota. ;) Ja alkaa tekemään päivitettyä versioita pentuohjeesta.

Millään ei malttaisi, kun pentulassa on niin mukava istua, vaikka varpaat onkin visiitin jälkeen rei’itetyt. Pikku veijareita ja hupiveikkoja kaikki! :)

Ensi tiistaina onkin jännittävä päivä, kun pennuilla on silmäpeilaus, ell.tarkistus ja sirutus. Otin tällä kertaa kaikki samaan käyntikertaan. Katsotaan miten toimii yhdessä netissä tehdyn pentueilmoituksen kanssa, että kannattaako jatkossa suosia vai ei.

Nyt lauantainakin on jännityksen paikka, kun pentutestaaja tulee kyläilemään! Testit videoidaan, joten asianomaiset saavat videon nähdä, mikäli nykytekniikkaan on luottaminen. :)

Synttäripäivitys

Viiden päivän leirin aikana oli pennut kasvaneet mukavasti ja ilmettä oli tullut lisää. Nyt ne ovat aikuisten oikeasti söpöjä. :) Tänään ikää tuli mittariin jo viisi viikkoa! Ensi viikolla onkin vuorossa sitten sirutus. Pojat ovat aktiivisia kaikki ja ääntä lähtee tarpeen vaatiessa jokaisesta aivan kunnioitettavasti. Ja ruoka uppoaa jokaiselle tasapuolisesti ja on maailman ihanin asia ;).

Åna-mamma on aloittanut vieroittamisen, eikä anna kääryleiden imeä enää paljoa päivässä. Kyllä oli jo aikakin, nimittäin nuo naskalit tuntuvat varmasti erittäin ilkeiltä..

Tähän asti vaalein poika eli Olemisen Riemu eli tuttavallisimmin Riemu on alkanut tummua.. Ehkä kenestäkään ei jää tällä kertaa blondia.. Tummin on Oikku, joten siitä hyvin suurella todennäköisyydellä jääkin hyvin tumma! ;)

Ikää mittarissa jo kolme viikkoa

Pentujen viikonloppuun mahtui monta uutta juttua.

Tuli ensimmäisen kynsienleikkuun aika, joka menikin ihmeen hyvin, vaikka olivatkin aika sähikäisiä. Sitten oli luvassa myös kiinteän ruoan opettelu ja eilen ensimmäinen madotus.

Jauhelihamössö maistui kivasti kaikille! Vaikkakin pelkkä äidinmaito olisi riittänyt edelleen nostamaan painoa, mutta oli jo aika opetella syömään oikeaa ruokaa. :)

Aktiivisuushetket kestävät toinen toistaan pidempään ja juoksuaskeleitakin olen jo havainnut ja ainakin erinomaisia juoksuyrityksiä! Välillä laatikosta kuuluu niin ärhäköitä ääntelyitä, että meinaa pelästyä itsekin. On ne vain melkoisia veijareita! Ja mikä parasta, ne muuttuu koko ajan söpömmäksi. :)

Haparoivin askelin, mutta päättäväisin mielin

Hyi, kuinka laiska blogipäivittäjä olenkaan. Yritän jatkossa aktivoitua, voipa kyllä jäädä vain hyväksi yritykseksi. Pennut jaksavat kasvaa! Onni-poika pitää edelleen kirkasta kärkeä painamalla jo karvan verran vajaa 950 g! Se on kohta jo kilon möhkäle!! :O Pienin eli Riemu tulee perässä karvan verran vajaa 800 grammaisena eli ei paljoa puutu siltäkään enää kilon etappiin!

Kävely sujuu päivä päivältä paremmin, nyt jo pysytään suhteellisen hyvin tolpillaan paikallaan, mutta juoksuryntäysyritykset päättyvät heti kättelyssä lattianrajaan. Vielä. Toista se on parin viikon päästä. :D

Kehityspäivitys

Tällä viikolla on tapahtunut oikeastaan kolme asiaa poikien kehityksessä, tarkemmin ajateltuna neljä:

ü  Paino ei nouse enää rytisten, vaan se on alkanut tasaantumaan siten, etteivät ne paina viittä kiloa luovutusiässä, heh. Yöllä painoa kertyy aika vähän (muutama gramma) ja päivällä enemmän (n. 20 g), eikä enää noin 50 g päivässä. Hyvä näin.

ü  Pari pentua on halunnut jo alkaa yrittämään nähdä elinympäristöään. Onni ja Oiva(llus) ovat alkaneet kurkistelemaan hieman! :) Vielä ne eivät mitään näe, mutta ei mene montaa päivää, niin alkaa jutut hahmottumaan. Muut pitävätkin vielä aika tiiviisti silmänsä kiinni.

ü  Kaikki ovat alkaneet aktiivisesti opettelemaan kävelyä. Muutama askel meneekin jo… no, aika hienosti, jonka jälkeen yleensä tullaankin mukkelismakkelis alas, mutta onneksi pudotus ei ole korkea. Siitä se lähtee, matka kohti riiviöaikaa…

ü  Korvat ovat alkaneet kehittyä ja ei mene enää kauaa, kun ne kuulevat ensimmäiset maailman äänet.

Niin se aika rientää. Ikää tuli tänään 11 vrk mittariin. Suurin poika menee jo 650 g paremmalla puolella ja pienin tulee kivasti perässä noin 510 grammassa.