Päättymätön pentutohina: Rakkauslapset kolme viikkoa!

Aika rientää pelottavan vauhdikkaasti. Tuntuu, että jatkuvasti saa rustata viikkokatsausta, vaikka nytkin se tulee päivän myöhässä. Synttärisankarit juhlivat kolmiviikkoissynttäreitään eilen niin kovin railakkaasti, että kasvistäti ihan hengästyi ja unohti loppujen lopuksi blogin kokonaan. Pennut ovat aktiivisia ja siitä asti, kun halusivat alkaa kävelemään, ovat päässeet olohuoneeseen tepsuttamaan vapaasti. Muiden koirien läsnäolo ei haittaa niitä mitenkään, seuraavat perässä toiveikkaana, vaikka totisemmat sheltit ovat sitä mieltä, että poistukoot mokomat marsut heidän valtakunnastaan. Olen yrittänyt jos minkälaisia ääniärsykkeitä niille keksiä, vaan eipä paljoa nuorisoa kiinnosta! Hyvin kyllä reagoivat kutsu"napsutteluun" ja käsien taputteluun :) Joskus iloa ja intoa "luoksetuloon" liittyy ihan niin paljon, että ensiyrittämällä lennetään turvalleen, mutta sehän on tässä kohtaa jo hyvä oppia, että vaikeuksien kautta päästään aina voittoon ;) Pentulaatikkorähisijätkin (vähän sama käsite kuin nakkikioskitappelijat) ovat löytyneet ja saavatkin aikaan melkoisen murinan niin halutessaan. Jätkät yrittää jyrätä, mutta eipä siskot hevillä luovuta - antavat vähintään samalla mitalla takaisin!
Manikyyriä ja matolääkettä on kuulunut kuluneiden päivien agendaan. Manikyyri oli suhteellisen haasteellinen projekti, hyvin vahva mielipide oli jokaisella siitä, että se on vaan niiden "kauniiden koirien" hömpötyksiä. Matolääkkeet maiskuteltiin melkoisella elämänilolla, ihme kyllä. Se on usein aiheuttanut pennuissa jos minkälaisia väristyksiä ;)
Ainiin ja ruoka. En muista, koska pentulaatikossani olisi kuhissut noin ahnetta ja kyltymätöntä sakkia (jo tuossa iässä!).. Aloitettiin kiinteän opettelu perus jauheliha, kermaviili yms. mössöllä, ja siitä siirryttiin hiljalleen startterin kautta läpikotaisin turvotettuihin nappuloihin. Yleensä pennut ensimmäiselle nappula-aterialle nyrpistää nokkaa, koska kaikki epämääräinen mössö on tottakai paljon hauskemman makuista. Tämä sakki sen sijaan hotkaisi nappulasatsin kuin vanhat konkarit, eikä muutenkaan ruoka-aiheisille asioille näytetä pitkää nokkaa. Kiinteästä ruoasta huolimatta Torri imettää lapsiaan erittäin ahkerasti ja on muutenkin hyvin äidillinen ja esimerkillinen toiminnassaan. Se sietää muiden koirien tutustumisen lapsiinsa mukisematta, mutta imetyshetket ja oma pesä ovat varjeltuja asioita. Hyvä näin!
Mikäli kelit jatkuvat näin leutoina, pääsee pennut pian nuuskimaan raikasta ulkoilmaa!
Nyt kuitenkin lopetan oman mukisemiseni ja läväytän kuvat kehiin: