Odotuksen aikaa

Tein aikoja sitten senkaltaisen päätöksen, että Tempolla on vielä yksi mahdollisuus tulla kantavaksi tai sitten se pääsee kohdustaan kokonaan eroon nyt, kun agilitystäkin jäätiin talviunille. Siispä neidin juoksu saapui täysin ajallaan, jolloin suuntasimme Dumlen luo nokkamme ja saimme ihastella nuoren lemmen leiskuntaa ja astutuksen onnistumista juuri, kuten pitikin. 
Kului aikaa reippaasti päälle 30 vuorokautta, kunnes suuntasimme eläinlääkärinpöydälle ultraruutua katselemaan. Eikä suinkaan tyhjää, vaan (todennäköisesti) kolmen pienen pentusen liikehdinnän ja sydämenlyöntien koristelemaa sellaista. :) Voi sitä onnen tunnetta!

Olen ollut tästä pentuprojektista hiljaa, koska en halunnut herättää mahdollisesti turhia toiveita, koska Tempon pentuhankkeet (kaksi yritystä) on päättynyt joko siihen, että astutus ei ole onnistunut tai se ei ole tiinehtynyt (silloin astutus tapahtui tod.näk. liian myöhään). Näin ollen pyrin sulkemaan silmäni heti alusta asti, enkä halunnut alkaa tuijotella tiineyden merkkejä, vaikka joissain kohtaa niiltä oli kyllä vaikea täysin näkimiä sulkeakaan. Jossain vaiheessa neidon läheisyydenkaipuu alkoi rönsyilemaan, enkä ollut missään ilman Tempo-nimistä varjoani. Jos istuin johonkin, niin samantien sen puikkopää tunki kainaloon. Samalla kuitenkin sen ärtyisyys muita koiria kohtaan heräsi henkiin, varsinkin lauman heikoimmasta päästä oleva Gitte sai kuulla kunniansa jos jonkinlaisesta väärästä kulmakarvan asennosta. Tämä ei tietenkään ollut soveliasta, mutta tämä voidaan kirjata siihen muutosten listaan, mitä neitosesta oli huomattavissa. Ja vielä kolmantena suhteellisen selkeänä merkkinä voi sanoa toisten koirien tarpeen tunkea oma puikkonokkansa Tempon hanurin kimppuun, joka siis kieli siitä ainakin tällaiselle tavis-kaksijalkaiselle, että se haisi niiden nenään erilaiselta eli tiineeltä.
Toki sen nisät ovat aavistuksen turpeat ja kieltämättä selkä on kasvanut leveyttä, vaikka ruoka-annokset ovat pysyneet low-asetuksella.

Näihin merkkeihin nyt jäämme odottelemaan tulevaa.. Laskettu menee tuohon alkuvuoden tietämille, joten rystyset valkeanvioletteina toivon, että silloin minulla olisi kirjoittaa tänne hyviä uutisia.

Laitan jossain vaiheessa kotisivuille lisätietoja pentueesta, jahka löydän inspiraatio-nimisen ystäväni piilopaikan!