Päättymätön pentutohina: Kuka voisi kellot seisauttaa?!

Miksi aina, siis ihan aina, tämä aika kuluu niin hirvittävää kyytiä, ettei meinaa perässä pysyä? Tämä blogin epäsäännöllinen päivitystahti nyt alkaa olla jo enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta enemmän surkuttelen tuota pentujen kehitystahtia ja sitä, että ne ovat 5-viikkosia ja lähtevät pian jo uusiin koteihinsa! Ihan kamalan haikeaa :( Vaikka jälleen uudet kotiehdokkaat tuntuvatkin erittäin hyviltä, niin se on pentujen lähteminen on yksinkertaisesti vain niin suuri aukko tähän omaan elämään, että tämä ei ollut mitenkään henkilökohtaista! Ja aina se ikävä on helpottanut sillä, että uudet ihanat omistajat ovat olleet aktiivisesti yhteyksissä. :) Tämä saattoi olla hienoinen vinkki ;). Pennut ovat reippaita koiranalkuja, ihanan aktiivisia vipeltäjiä ja äärimmäisen myönteisiä elämänasenteeltaan sekä ennen kaikkea uteliaita! Olisi todella hankala valinta siitä, kuka jäisi itselle, jos sellainen valinta pitäisi tehdä. Mutta tässä kohtaa ei itselle ole pentusta jäämässä, vaikka kuinka aihe kutkuttaisikin.

Näin juhannuksen kunniaksi pennut pääsivät ekalle autoretkelleen. Reilu vartin ajo aamulla ja illalla. Matka meni oikeastaan yli odotusten, koska mennessä kuului vain ihan pari kertaa pieni "piip" ja joltakin valui hieman kuola. Paluumatkalla vain alussa pari oli jälleen sitä mieltä, että autohäkki on tyhmä keksintö ja keltään ei valunut kuola. Päivä vietettiin sitten pennuille ihan uudessa paikassa, Eriksellä. Kaikki kotiutui osimoilleen välittömästi, kun laskin kuljetushäkin lattialle ja avasin oven. Heti alkoi tuttu telmuaminen ja ruoka maittoi kaikille! :)

Voi haikeus ja huokaus! Otamme takuulla jäljelläkin olevista hetkistä irti kaiken mahdollisen hauskan, mitä vain voi - se on varmaan sitä parasta ennakkoterapiaa sitä hetkeä varten, kun pentujen on aika vaihtaa maisemaa.. Rakkaat karvalapset <3

PS. Kaikki nämä R-pennut rakastavat johtoja... Ihme sähkönikkariKareja. Tämä tiedoksi kotiehdokkaille ;)