maanantai 1. marraskuuta 2010

Juu vai ei... no melkein... no vihdoin!


Ensimmäinen etappi kohti pikkusakemanneja on nyt suoritettu. Matkasimme Pinjan kanssa Joensuuhun tapaamaan urosta ensimmäisen kerran maanantaina 25.10, mutta toivottua tulosta ei tullut. Tiistaina kävimme ottamassa proggistestit, jotta tekniikka saisi meille ihmisille kertoa, milloin aika on.. Tiistainakin kuitenkin koetettiin jälleen ja pari kertaa meinasi onnistua, mutta nalkkiin eivät jääneet. Keskiviikkona aloin soittelemaan proggisten perään ja ”ilokseni” sain kuulla, että verilähetys ei milloinkaan ollut saapunut vetlabiin, joten tätä väylää pitkin en saanut tukea astutuksen oikea-aikaisuudelle. Keskiviikkona jälleen mentiin tapaamaan urosta, ja tällä kertaa iloksemme astutus onnistui ja ne jäivät nalkkiinkin kymmeneksi minuutiksi! Näin onnellisena onnistuneesta astutuksesta lähdin ajamaan kohti kotia. Saimme jälleen huomata, että kyllä ne koirat vain itse tietää, milloin on oikea aika. Huolimatta siitä, että narttu oli ensikertalainen. ;)

Nyt jännitys tiivistyy, kun jäämme odottelemaan Pinjan ultraamista…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti