8 viikkoa

Voivoi, kahdeksan viikkoakin meni jo ja seuraava päivitys on sitten tämän jälkeen pentujen siirtyminen uusiin koteihinsa.. Voi että. :( Palleroita tulee niin kovin ikävä, ettei hyvä tosikaan. Nautitaan vielä viimeisimmistä kuvista, jotka nappasi Saija, kiitos paljon!

Pinja paksuuntuu ja sen laskettu aika osuu seuraavalle viikolle. Nyt kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että synnytys sujuu ja muukin elämä.. Elämme jännittäviä aikoja.

7 viikkoa!

Näin kilahti neideille ikää seitsemän viikkoa jo eilen, mutta kirjotus siirtyi luovikkaasti tähän päivään, kun saan samaan postaukseen päivitettyä eläinlääkärikäynnin.

Aika kuluu hurjan (lue: liian) nopeasti ja on erittäin outo tunne sen jälkeen kun nuo riiviöt lähtevät. Alkuun hieman harmitti, että kun tuli vain kaksi, että kuinka ne nyt jaksavat pitää toisilleen seuraa ja mitenhän tässä käy… No tässä kävi erinomaisesti, sillä pennut pitävät toisilleen seuraa hyvin, ne ovat tasaisia kaveruksia, ne on helppo napata kainaloon ja lähteä minne vain heilumaan niiden kanssa.. Jälkikäteen olen todennut monesti – on ollut erittäin mahtavaa, että niitä on vain kaksi! :)

Viikko on pitänyt sisällään jo tähän asti kaikenlaista tohinaa. Eilen lapset saivat viimeiseksi viikokseen ”ottosiskon”, joten meno ja meininki on melkoista. Kaikki kolme lasta tulevat toimeen hyvin ja ulkopuolinenkin mahtui erinomaisesti joukkoon ilman syrjintää. ;)

Tänään käytiin eläinlääkärissä pentutarkastuksessa sekä silmäpeilauksessa. Tulos oli kaikin puolin miellyttävä, molemmilla terveet silmät sekä muutenkin kaikki erinomaisesti reilassa! Jes!

Neidit 6 viikkoa!

Aika rientää… Mittariin tuli ihan yllättäen jo kuusi viikkoa!

Täytyy myöntää, että meno ja meininki on myös sen mukainen. Joskus, kun neidit äityvät kisailemaan ääntensä kantavuudesta, on dB-taso sillä hetkellä tärykalvoille epäterveellinen… Neidit antavat kyytiä kaikelle, mikä sattuu tielle - välillä siis myös toisilleen, mammalleen, muille koirille.. Lisäksi kyytiä on saanut useampi pari kenkiä, ketjukaulain (!), puunkantotelineet yms.yms. Melkosia vipeltäjiä ovat ja olen erityisen tyytyväinen niiden yleisreippauteen.

Kävimme sunnuntaina Takujen agikisoissa tuossa Hervannassa ja ajattelin, että otankin babyt mukaan sinne, kun itse vietän siellä koko päivän aina ykkösluokasta kolmosiin. Kakkosluokkien aikaan tuli sitten iskä noutamaan ne sieltä, ettei penskojen tarvitse aivan aamusta iltaan olla actionissa mukana.

Kuten arvata saattaa, kun tuollaiset karvanaamat kainalossa käppäilee kisapaikalle, ei pennut jää siinä kohtaa huomiotta. Ihmisiä vilisi niitä rapsimassa ja pennut tykkäsivät. Istahdin siinä hetkeksi kisaa seuraamaan pentujen kanssa, mutta ihan vielä eivät alkaneet Tempomaisesti raivoamaan radalle, mutta päät kääntyivät aina radan suuntaan, jos sieltä jotain ääntä kuului ;). Noin puolen tunnin katselun jälkeen vein ne autoon välillä lepäämään ja syömään ja jälleen pian oman vuoroni jälkeen käytin ne ensin rauhallisemmalla paikalla pisulla ja sitten mentiin taas kentälle. Tällä kertaa laitoinkin lapsoset remmiin, kun ekalla kertaa ne olis tahtoneet mennä vain enemmän tutkimaan ja minä tyhmä otin ne vain sylikyytiin. Tällä kertaa siis viisaampana, niin sai pennutkin ihan mennä melkein miten halusivat. :) Kivat tytsyt. Sitten, kun ne väsähtivät, pakkasin ne autoon ja niiden kotimatka sai alkaa. (Ja itse sain alkaa keskittymään sitten kolmosiin, heh :p)

Tällainen päivitys tällä erää. Pennelit voi siis erinomaisesti, eikä mammakoirallakaan valittamista! Ensi viikolla sitten onkin jo pentutarkastuksen aika ja silmäpeilaus. Päivää en vielä tiedä, mutta jännitys tiivistyy joka tapauksessa.

Katseltavaa tarjolla

Vihdoin kuulumisia!

Eilen illalla väsymys voitti ja ajattelin, että paree jättää päivitys tälle päivälle, koska tänään siihen tuli lisäosia.

Pennut on jo viisi viikkoisia, kyllä on aika taas rientänyt.. Ne touhuilee, ovat apinoita, haukkuvat, murisevat ja ovat ylisöpöjä. ;)

Tänään pakkasin parivaljakon pieneen kaaraani ja hurautin tuohon Eriksen hurjan suureen keskustaan, jossa ell. pitää näin keskiviikkoisin hetken ajan vastaanottoa. Siinä sitten paloautotallissa tuikattiin pienokaisille sirut niskaan ja molemmille kunniamaininta siitä, että ne eivät edes tajunneet mitä niille tehtiin. Yleensä kuuluu enemmän tai vähemmän vikinää, mutta nämä ladyt vain tyynen viileesti oli ja odotti pääsyä maan tasalle. Hurjan reippaat lapset!

Sirutuksen jälkeen ajelin vielä paikalliselle Salelle ja pidin jäätelön mittaisen tauon ja pennut sai kirmailla vapaana viereisellä nurmella. Ohi ajoi niin rekkoja, nyssejä kuin traktoreitakin, eikä mikään saanut neitojen hyvää fiilistä katoamaan minnekään! Se pieni hetki oli jokseenkin kuvankaunista, aurinko paistaa täydeltä taivaalta, itse saan nauttia iloisten pentujen katselun lomassa Totally Mint -jäätelöä ja pennut ottivat hetkestä täyden ilon irti myöskin. :)

Muutenkin pennut ovat saaneet ulkoilla aina valveilla ollessaan, nyt kun säät ovat olleet suosiollisia, niin pitää ottaa siitäkin kaikki ilo irti!

Pennelit viisi viikkoa

Täällä voidaan paksusti!

Yeaaah!

Pinja on tiine. Pitkä ja tuskallinen odotus on palkittu, vaikka nyt puhutaankin vasta tästä toisesta etapista asutuksen onnistumisen jälkeen.. ”Pahin” on vasta edessä.. Mutta hei, nautitaan hetkestä ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muutama masuasukki näkyi, tarkkaa lukuahan on mahdotonta sanoa. :)