Odotuksen aikaa

Tein aikoja sitten senkaltaisen päätöksen, että Tempolla on vielä yksi mahdollisuus tulla kantavaksi tai sitten se pääsee kohdustaan kokonaan eroon nyt, kun agilitystäkin jäätiin talviunille. Siispä neidin juoksu saapui täysin ajallaan, jolloin suuntasimme Dumlen luo nokkamme ja saimme ihastella nuoren lemmen leiskuntaa ja astutuksen onnistumista juuri, kuten pitikin. 
Kului aikaa reippaasti päälle 30 vuorokautta, kunnes suuntasimme eläinlääkärinpöydälle ultraruutua katselemaan. Eikä suinkaan tyhjää, vaan (todennäköisesti) kolmen pienen pentusen liikehdinnän ja sydämenlyöntien koristelemaa sellaista. :) Voi sitä onnen tunnetta!

Olen ollut tästä pentuprojektista hiljaa, koska en halunnut herättää mahdollisesti turhia toiveita, koska Tempon pentuhankkeet (kaksi yritystä) on päättynyt joko siihen, että astutus ei ole onnistunut tai se ei ole tiinehtynyt (silloin astutus tapahtui tod.näk. liian myöhään). Näin ollen pyrin sulkemaan silmäni heti alusta asti, enkä halunnut alkaa tuijotella tiineyden merkkejä, vaikka joissain kohtaa niiltä oli kyllä vaikea täysin näkimiä sulkeakaan. Jossain vaiheessa neidon läheisyydenkaipuu alkoi rönsyilemaan, enkä ollut missään ilman Tempo-nimistä varjoani. Jos istuin johonkin, niin samantien sen puikkopää tunki kainaloon. Samalla kuitenkin sen ärtyisyys muita koiria kohtaan heräsi henkiin, varsinkin lauman heikoimmasta päästä oleva Gitte sai kuulla kunniansa jos jonkinlaisesta väärästä kulmakarvan asennosta. Tämä ei tietenkään ollut soveliasta, mutta tämä voidaan kirjata siihen muutosten listaan, mitä neitosesta oli huomattavissa. Ja vielä kolmantena suhteellisen selkeänä merkkinä voi sanoa toisten koirien tarpeen tunkea oma puikkonokkansa Tempon hanurin kimppuun, joka siis kieli siitä ainakin tällaiselle tavis-kaksijalkaiselle, että se haisi niiden nenään erilaiselta eli tiineeltä.
Toki sen nisät ovat aavistuksen turpeat ja kieltämättä selkä on kasvanut leveyttä, vaikka ruoka-annokset ovat pysyneet low-asetuksella.

Näihin merkkeihin nyt jäämme odottelemaan tulevaa.. Laskettu menee tuohon alkuvuoden tietämille, joten rystyset valkeanvioletteina toivon, että silloin minulla olisi kirjoittaa tänne hyviä uutisia.

Laitan jossain vaiheessa kotisivuille lisätietoja pentueesta, jahka löydän inspiraatio-nimisen ystäväni piilopaikan!

Blogitekstien siirtämisen tuska..

Nyt se on kuitenkin tehty. Eli viimein päivitetty pentublogikin tänne toimivammalle palvelimelle ja päätin siirtää kaikki tekstitkin, koska "eihän niitä paljoa vielä ole kertynyt". Ihan tarpeeksi tällaiseen copy-paste-päivitä pvm-upota youtubevideo-etsi puuttuvat kuvat -toimintaan. Suurimmasta osasta tekstejä valitettavasti kuvat puuttuvat, koska ne ovat hävinneet! Toivon, että löydän niitä vielä joskus jostakin...

Ebonyn pentupäivitykset tyssäsivät tuohon neljään viikkoon, koska silloin alkoi vuodatus.net v-tuilla pahimmalla mahdollisella tavalla eli kaikki tökki.. Niin tekstimuotoilut kuin kuvienkin liittämiset. Meni herrrrmot.

Päivitänpä asiat loppuun nyt näin muutaman kuukauden viiveellä.

Ebony jatkoi oloaan mitä parhaimpana mammalaisena ja pennut olivat tasaisen reippaita. Tosin olihan niitä sen kahdeksan, vihdoin saatiin pentutestissä aikaan huomattaviakin eroja. :)

Jokainen sai hyvän kodin:

Peli, eli nykyinen Nano, asuu Tanjan luona Tampereella toisen bc-nartun seurana ja treenailevat agilityä ja jälkeä. Jatkossa kenties myös muita harrasteita! Nanon blogiin pääsee tästä.

Penni, joka on edelleenkin Penni, lähti emänsä mukana tutulle nautatilalle Orivedelle, jossa on myös lampaita. Pennistä tulee toivottavasti isona paimenkoira sekä agilitykoira.

Pilke, joka myös piti alkuperäisen nimensä, muutti shelttilaumaan Toijalaan Anne-Marin luo. Pilkkeestä toivotaan tulevan myös agility- ja paimenkoira.

Puhti, eli Raki, pentulauman ainoa miessukupuolta edustava asuu Toijalassa Suvin luona ja treenaa agilityä ja jälkeä sekä ensi kesänä mahdollisesti aktiivisemmin paimennustakin.

Puuska, eli Mette, asuu Vantaalla Leenan kanssa. He treenaavat tokoa tällä hetkellä.

Päivänsäde, eli Pii tai 3,14.., asuu Tampereella Sannan luona pitämässä seuraa bc-urokselle. Piistä tulee mahdollisesti ainakin agility- ja paimenkoira.

Piina, eli Lyyti, muutti Kajaaniin lammastilalle Saijan luo. Toivotaan, että Lyytistä kasvaa lammaspaimen.

Puuha, eli Pimu, muutti Petran perheeseen Kotkaan. Pimun tulevaisuutta kaavaillaan jälkikoirana.

Minulla on ollut ilo ja kunnia saada nähdä suurimpaa osaa näistä ronteista ja seurata niiden elämää ja kehitystä. Ne täyttävät tämän kuun lopussa jo puoli vuotta eli aika todella rientää kuin siivillä!

Pentublogi toivottavasti saa jatkossakin asianmukaisia päivityksiä ja toivotaan aktiivisuutta myös tämän blogin parissa!

Kuvassa P. Puhti "Raki" ja sen "pikkuveli" Vesa

4 viikkoa!

Ohoh.. 4-viikkoispäivitys on vain viisi päivää myöhässä. Shame on me. Ylihuomenna pitäisi tulla jo seuraava kuva-annos! Katsotaas kuis käy. ;)

Nyt en löpise mitään turhia, vaan mennään suoraan kuviin:

Peli

Penni

Piina

Pilke

Päivänsäde

Puhti

Puuha

Puuska

3 viikkoa!

Voi temmeltämisen jaloa taitoa..! :) Kolme viikkoa jo ikää lapsilla ja meno vaan kovenee! Kiinteälle ruoalle siirryttiin muutaman päivän jälkeen 2-viikkoissynttäreistä, koska lapset olivat jo niin aktiivisia ja kiinteä ruoka alkoi heti ekasta kerrasta lähtien maistumaan oikein hyvin! Tämän viikon synttäreiden kunniaksi pennut saivat jälleen manikyyrin, joka oli jo melkoinen haaste sekä ne saivat tuubin Canexia. Kivoja synttärilahjoja annan pennuille, oikein mieluisia! ;) Minulla onkin videomateriaalia viidestä viimeisestä, jotka näyttävät, kuinka paljon ne oikein antamastani lahjasta tykkäsivätkään! Harmi, ettei tullut videoitua kaikkia! Siinä kieltämättä vähän naurulihakset saivat treeniä.. lapsiraukat. :D

Ulkonakin ollaan jo käyty ja juhannuksen kunniaksi saavat pienet termiitit oman ulkoaitauksen, jossa saavat olla aina pieniä pätkiä säiden salliessa. Nyt näyttää ainakin lupaavalta säältä :)!

Lapsilla on nyt nimet, jotka ovat erittäin alustavia ja saattaa edelleen muuttua ja vaihtua, mutta pistämpä kuitenkin nyt kuvien yhteyteen tämän ehkä-nimenkin ;).

Tämän pidemmittä turinoitta lähdemme treeni- ja penturikkaan juhannuksen viettoon ja palataan asiaan jälleen ensi viikolla!

Hyvää Juhannusta kaikille! :)

Peli

Penni

Piina

Puhti ja Pilke

Pilke

Puhti

Puuha

Puuska

Päivänsäde

Ja sitten se pentujen mielipide matolääkkeestä:

Videomateriaalia

Viikko nro 2!

Siis miten voi aika rientää.. Vastahan rustasin tänne ensimmäisen viikkopäivityksen ja nyt on jo tokan vuoro! Tältä se alkaa tuntua vaan heti, höh! Mutta nyt alkaa olla helppousfiilistelyt pian taka-alalla, kun porukalla alkaa tuo kuulo- ja näköpuoli toimimaan ja ihmeen hyvin ne pysyvät jo tolpillaan ja ottavat varsin ponnekkaita askelia! Etenkin, jos maitobaari lössähtää toiselle puolelle pentulaatikkoa ja ipanat nukkuu toisessa päässä, niin melkoinen tuhina ja vilske alkaa, kun tanner tömisten ne kaikki lähtee ryntäämään kohti evästiskiä! Huvittava näky, pitäisi ottaa videolle.. vielä, kun se on niin ”avutonta”.. Pian saa juosta otsa hiessä niitä karkuun itse kukin :D Tuskin maltan odottaa!

Puolikaulus ja H-T on vielä tyytynyt tirkistelyasteelle eli eivät halua vielä nähdä tätä ikävää maailmaa ;) Varmaan kuitenkin parin päivän sisään myös ne saavat näkimensä auki. Ihanaa pentumaista ääntelyä on ihana jäädä kuuntelemaan hyviksi toviksi laatikon äärelle.. On tuhinaa, murinaa, piipitystä ja satunnaisia haukahduksen yrityksiä.. :)

Synttärisankarien vakio”lahja” on aina manikyyri ja tänäänkään ei tehty poikkeusta.. projekti oli noin kaksi kertaa haastavampi kuin viikko sitten, mutta noin kymmenen kertaa helpompi kuin viikon päästä. ;) Muutama jaksoi rimpuilla tovin ja varsinkin Pikkupiste jaksoi karjua, KUINKA PASKAAAAA TÄÄ ONNNN!!!, mutta antautui lopulta kynsienleikkuun saloihin ja oli ihan kiltisti :D.

Viikko nro 1!

Viikko vierähti ensinnäkin kivuttomasti, toisekseen helposti ja kolmanneksi muutenkin hyvin. Minkäs sille mahtaa, kun emakkokoira hoitaa hommansa paremmin kuin hyvin ja antaa vielä mummunkin (eli minun ;P) hoitaa omat asiani pentujen kanssa kyseenalaistamatta eli punnitukset ja yleiset pyörittelyt ja käsittelyt. Ebsa kantaa silti vastuun lapsistaan, muttei ole turhan hötky. Tämä helpottaa päivittäisiä toimia hurjasti!

Kehitys on hurjaa ja nämä hylkeenpoikaset ovat omaankin silmään kasvaneet ahkerasti! Tuskin maltan odottaa, että silmät aukeisivat ja muutenkin alkaisi vilinä kasvaa.. Joskin varmaan siinä vaiheessa päivittelen, että voi kunpa voisi palata ajassa taaksepäin seesteiseen pikkupentuaikaan. ;) Se on taas tätä perushuttua, koskaan ei ole hyvä! Vitsivitsi, pentuaika on niin lyhyt setti tässä kasvistädin helmoissa, että sen kestää vaikka leijonalapsien kanssa.. Nämä lapset taitavat kyllä edustaa sitä puuma-settiä enempikin ;).

1-viikkoissynttäripäivänsä kunniaksi jokainen pääsi manikyyriin, koska lapset ovat ihailtavan ahkeria myös kasvattamaan näitä tulevia raatelukoukkujansa ja näin ollen 144 kpl pienen pieniä kynnenpäänpalasia lenteli pitkin pentuhuoneen lattiaa.

Painonnousu on ollut vaa’ankin mukaan todellisuutta pennuilla, ’mummosta’ nyt puhumattakaan.. Mutta veikkaan, että porukkaa kiinnostaa enemmän pentujen painokäyrät, tai ainakin toivon niin.

Ensin mainittu on syntymäpaino ja jälkimmäisenä mainittu viikon ikäispaino:

H-T (=heittotähti): 228 g – 530 g

Sydän: 384 g – 710 g

Trikki: 300 g – 565 g

Classic: 300 g – 660 g

Timantti: 302 g – 605 g

Puolikaulus: 360 g – 660 g

Poika: 316 g – 645 g

Pikkupiste: 290 g – 600 g

(Työnimiä.. Sydän ja Timantti on siis täysin niskamerkeistä tulleita nimityksiä, ei mitään ihQdaa <3 4ever –nimityksiä ;D )

Tämän pidemmittä läpätyksittä jokaisen pennun viikkoiskuva läntätään tähän postaukseen ja pidetään peukkuja etapille kohti 2-viikkoissynttäreitä.. :)

Onnellista aikaa!

Vihdoin saan myös netin ajan tasalle asioista..

Siispä iloista kerrottavaa kaikin puolin! :-) Ebony synnytti kahdeksan potraa vauvaa keskiviikkona 30.5. Synnytys meni loppujen lopuksi kuin oppikirjasta kopioituna, vaikka esikoistaan neiti sai pusertaa ulos ihan toden teolla. Tämä esikoislapsi nyt sattui jälleen olemaan se pesueen suurin kaveri, melkein 400 grammainen mörssäri, joka mahdollisti puolestaan sen, että loput lähinnä laskettelivat liukumäkeä ulos. Neljän pennun jälkeen Ebsa piti lakisääteisen tauon ja tässä välissä me ihmisetkin lähdimme hörppäämään kupillinen sumppia ja kertoilemaan muulle maailmalle neljästä ihanasta, potrasta tyttölapsesta. Palattuamme takaisin meille valkeni todellisuus; ei se jäänytkään neljään. Otin luvun kolme kertaa todetakseni, että kyllä, siellä on viisi möngertävää bortsunalkua. Tästä ei ehtinyt kulumaan kuin pieni hetki, kun jälleen putkahti yksi ulos. Kuusi vauvaa, wow! :) Enempää tuskin tulee… Kunnes jälleen tapahtui yksi supistus, jonka tuloksena jälleen yksi pentu! Ja kahdeksas kerta toden sanoo, viimeinen mohikaani lasketteli myös tähän maailmaan ja siitä alkoi Ebonyn työnsarka todellisena äitinä. Sukupuolijakauma olisi tietenkin voinut tasaisemminkin sattua, mutta tokikaan en valita, vaan olen enemmän kuin tyytyväinen näistä seitsemästä nartusta ja yhdestä uroksesta! Väriskaala on arvattavasti musta-valkovoittoista, mutta jälleen mukaan mahtuu yksi erilainenkin nuori, sillä yhdelle on suotu tan-merkit!

Ebony hoitaa äidin rooliaan paremmin kuin voisin toivoa! Se on huolehtivainen, mutta ei liian hötkyilevä, vaan lähtee ulkoilemaankin reippaasti. Tosin se palaa nopeastikin ihan yhtä reippaasti, mutta parempi tuo kuin se, että se pitäisi sieltä hinausautolla hakea ulos, jossa se malttaisi hädin tuskin asioida ja sitten takaisin lootaan. Ruoka maistuu hyvin niin emälle kuin painokäyrien mukaan pennuillekin! Jokainen on saanut syntymäpainoonsa aimoannoksen grammoja lisää ja kaikki tuntuu olevan tasapuolisen elämäniloisia veikkoja! En voi kuin toivoa, että tämä hyvä jatkuisi! Se olisi hämmästyttävää vastapainoa vuoden takaisiin edesottamuksiin. Lisäksi pidän siitä, että minun ei tarvitse olla huolissani pentujen voinnista esim. kauppareissuni aikana.. Ebsa osaa asettua niin taitavasti makuulleen, ettei kukaan jää alle ja se huolehtii jokaisen aina syömään ja silloin kun kaikki ovat käväisemässä höyhensaarten maisemissa, ottaa Ebs myös itse lepoa parinkymmenen sentin päässä katraasta.

Ja mitä nimiin tulee, niin jokaisella toki on jo nyt omat työnimensä (,joista esimerkkinä Classic, Poika, Heittotähti, Pikkupiste…), mutta varsinaiset nimet tulevat aikanaan alkamaan P:llä. Ja niitä tässä päivittäisten käsittelyjen, kääntelyiden ja väänteilyiden ohessa aletaan sitten keksimään.. Valitettavasti Päättymätön Paska ei ole vakiintumassa kenenkään nimeksi, vaikka se ehdoton listaykkönen yleisten äänien perusteella olisikin ;))).

Palailen asiaan pentumaisten kuvien ja kuulumisten merkeissä jälleen!

Ebony on...

..TIINE. Jeee!

Hyvin oli pullat uunissa tänään tehdyssä ultrassa! Ja näkyi enemmän kuin yksi. :)

Sitten vain jännätään taas tulevaa synnytyksen ja sen jälkeisen elämän osalta.

Vkolla 22 pitäisi alkaa tapahtua!

Ebonyn astutus...

... onnistui!

Ei siis ollut turha reissu Haminan suunnalle sen osalta. :) Jäädään jännittämään neljän vkon päästä olevaa ultraa, että onko siellä oikeasti jotain, mitä odottaa. Perjantaina nuori lempi pääsi kunnolla vauhtiin vasta noin päälle puolen tunnin alkulämmittelyn jälkeen, mutta pari viihtyikin nalkissa sitten sellaiset toiset puoli tuntia. Lauantaina kaikki kävi suit sait sukkelaa, paitsi nalkissaolo kesti 40 min...! Ja tänään sunnuntaina taas oli puuhat rutiininomaisia ja nalkissa viihtyivät puoli tuntia. :)

Nyt jännittää... :) (Ja tämä ei sitten ole mikään aprillipila!)

Juoksuja, juoksuja

Juu, täällä juostaan ihan urakalla.. Muutakin kuin lenkkejä!

Ebony aloitti juoksut viikko sitten sunnuntaina, Haminaan suunnataan perjantaina ja pidetään sormet ristissä, että nuori lempi leiskuisi!

Tempo aloitti juoksut nyt lauantaina, mutta sen astutuksen onnistuminen onkin sitten enemmän kuin arpapeliä, enkä jaksa siitä kyllä stressatakaan! Yritetään kuitenkin tähän juoksuun. :)

Päivittelen astutuksien onnistumisista tai sitten niistä todennäköisimmistä vaihtoehdoista eli epäonnistumisista.