Ebonyn pennut eli J-pennut ovat viimeistä mohikaania lukuunottamatta lähteneet kohti uusia seikkailuita! Juju eli Windy lähti Ilmajoelle Niinan agilitykaveriksi, Juoni eli Jussi lähti Virpin leiriin Siuroon harrastuskaveriksi, Jippo eli Steel majailee tädilläni Kurussa ja todennäköisesti saan myös itse sen kanssa morjestella lampaita kesäisin ;), Jekku eli Myy lähtee viikonloppuna Minnan harrastuskaveriksi Siuroon ja Jäynä eli Elias (Ellu) majailee minun ja Helmin luona ja toiveina on saada pikku-Ellusta kaveri edeltäjiensä tapaan ainakin paimennukseen ja agilityyn ;)
Kiitokset Katrille Ebonyn hoidosta ja huolenpidosta sijoituskodin muodossa. Nyt on Ebony kantanut kortensa kekoon bordercolliejalostuksessa ja saa keskittyä loppuelämänsä siihen ihan oikeaan työhönsä. :)
Seuraavaksi saamme sitten odotella vuoden viimeisen pentueen syntymää, nimittäin Päättymätön Elämänilo "Sidi" on astutettu ja tiineeksi todettu. Kuten yleensä näissä suunnitelluissa astutusasioissa, ei tälläkään kertaa mennyt kaikki ihan niin kuin oltiin ajateltu. Sidille suunniteltu sulhanen oli siis Torniossa. Se ei ollut tässä tarinassa se ongelma, vaan loppujen viimeksi se, että koirien syvällisimmät kemiat ei oikein ottanut syttyäkseen niin, että siitä olisi seurannut jotain muuta kuin hulvatonta hauskanpitoa. Eiköhän tämä ollut jälleen jokin luontoäidin hauska vitsi tai jotain,jota voidaan kansankielellä kutsua vaikka v-tuiluksi, kun taas auton matkamittariin kertyi kilometrejä reilu tuhat ihan tuosta noin vain. No olihan matka myös opettavainen, käytiin Ruotsin puolella Haaparannassa seikkailemassa ja aikaa kuluttamassa. Tarinan opetus piilee siinä, että vieraat pakettiautot saattavat aiheuttaa mielenkiintoa tullin henkilökunnassa. Tarinassa onnellinen loppu, sen pituinen se. ;)
Seuraavaksi saamme sitten odotella vuoden viimeisen pentueen syntymää, nimittäin Päättymätön Elämänilo "Sidi" on astutettu ja tiineeksi todettu. Kuten yleensä näissä suunnitelluissa astutusasioissa, ei tälläkään kertaa mennyt kaikki ihan niin kuin oltiin ajateltu. Sidille suunniteltu sulhanen oli siis Torniossa. Se ei ollut tässä tarinassa se ongelma, vaan loppujen viimeksi se, että koirien syvällisimmät kemiat ei oikein ottanut syttyäkseen niin, että siitä olisi seurannut jotain muuta kuin hulvatonta hauskanpitoa. Eiköhän tämä ollut jälleen jokin luontoäidin hauska vitsi tai jotain,jota voidaan kansankielellä kutsua vaikka v-tuiluksi, kun taas auton matkamittariin kertyi kilometrejä reilu tuhat ihan tuosta noin vain. No olihan matka myös opettavainen, käytiin Ruotsin puolella Haaparannassa seikkailemassa ja aikaa kuluttamassa. Tarinan opetus piilee siinä, että vieraat pakettiautot saattavat aiheuttaa mielenkiintoa tullin henkilökunnassa. Tarinassa onnellinen loppu, sen pituinen se. ;)
Joka tapauksessa pikainen plan b mietintämyssyyn astutuksen osalta ja nokka kohti kotimatkaa sopivasti asteittain. Ensin puolivälietapille Kannukseen (kiitos yöpaikasta <3), siitä seuraavana päivänä kotiin Länkylle ja siitä melkein suorilta kohti Toijalaa, jossa innokas Jedi-poika astui Sidin heti. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jedi astui Sidin peräkkäisinä päivinä ja näin ollen saatiin pyöräytettyä myös Sidin pitkään ja hartaasti odotetut pentuesuunnitelmat käyntiin.
Kiitos ja anteeksi kaikille kaikesta!!
