keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kultamurmelit kaksi viikkoa!

Ja päivitys pahasti myöhässä, shame on me, once again!
Mutta, jotta pääsen livahtamaan tästä sätintätuokiosta kuin pikkupentu laatikosta, niin minulla on ilo ja ylpeys kertoa, että pennut ovat kehittyneet huimasti, painavat tarpeeksi ja ovat avanneet näkimensä ja lautasantenninsa (=korvansa)! Niitä on päivä päivältä mahtavampaa seurata, kun aktiivisuuskohtaukset kestävät aina pidempään ja pidempään. :)
Jotenkin tuntuu, että jauhan nämä samat asiat aina jokaisen pentueen kohdalla - ja niinhän se onkin. Vaan minkäs teet, kun olet tällainen lässykkä. ;) Ja en ymmärrä sitäkään, kuinka ihmeessä noista omista "lapsenlapsista" tulee jotenkin erityisen söpöjä heti syntymästään asti, vaikka ensin ne näyttää yliruokituilta lemmikkihiiriltä, sen jälkeen marsuilta, jonka jälkeen ne pääsee kutakuinkin frettivaiheeseen ja sitten siinä 6-8 vkon ikäisinä ne näyttää OIKEASTI söpöiltä KOIRANpennuilta. Ja se pentujen tuoksu on hurmaava!

Vaikka olenkin yhden niistä mussukoista nimennyt puolueellisesti oman kiistattoman kainaloiseni mukaan, on ne kaikki osoittanut mahtavia piirteitä! En voi lopettaa hokemasta Tarmon kasvuhalusta, se on ylittänyt jo 500 gramman rajapyykin eli se otti hurjan kasvupyrähdyksen pienimmän siskonsa, Tosin, rinnalle ja ohi. Seuraavana vaarassa kokea Tarmon hurja ohitus painonnousussa on Tempolla, sitten Tuulilla ja kirkkainta kärkisijaa pitää - ja vielä toistaiseksi myös vähiten vaarassa hävitä Tarmolle - Taika the mähöpontus! Tosi on siis pienin, mutta se ei näytä neidin egoon vaikuttavan varsinkaan negatiivisesti, se on sirpakkana menossa mukana ja aina "hampaat" eli ikenet edellä. Ja tokihan se on aika huvittavaa! 

Kaiken kaikkiaan pentue vaikuttaa tässä vaiheessa tasaiselta: kaikki kävelee ja ottaa horjuvia juoksuaskelia, on aktiivisia, ottaa ihmiseen kontaktia, tutustuu uusiin alustoihin hyvin, tutkii uusia esineitä/asioita reippaasti ja suhtautuu siis asioihin, joita tässä kohtaa elämäänsä ovat tavanneet, hyvin. Innolla odottelen, että ikää tulee taas lisää, jotta jälleen voidaan ottaa uusia juttuja tutkinnan kohteiksi. Ja aivan näillä näppäimillä aletaan maistelemaan myös ensimmäisiä otteita muustakin ruoasta kuin äidinmaidosta. Kasvu kylläkin on edelleen erinomaista myös pelkällä nestetasapainon ylläpidolla, mutta johan sitä pitää makujen maailmaankin päästä sisälle!
Lisäksi innoissani loin viime viikonloppuna jo lunta sellaisella tohinalla, että sain pennuille väkästettyä ulkoilualueen. Toiveissa olisi suojakelit, jotta saisin siitä vielä juuri niin mahtavan kuin mielikuvissani. Joskin suojat antaa odottaa itseään, huomiseksikin luvattu kutakuinkin -16 astetta ja mikäli säät meinaa sellaisena jatkaa hamaan tappiin, jää pentujen ulkoilualuekin erittäin vähäiselle käytölle kokonaisuudessaan. Mutta niin kauan, kun toiveissa on hyvä elää, jäämme niitä odottamaan ja siihen asti onkin mukava katsella tuoreita pentukuvia! :) Laatu ei päätä huimaa, kun tuli kriisi järkkärin kanssa. Pokkariinhan siinä oli sitten tyydyttävä.


Tosi tuimana ja taustalla Taikan kävelytreenit

Tempolla ja Tuulilla painit menossa

Taikaa väsyttää, ei ihan jaksa posettaminen kiinnostaa

Tarmo on ihan skarppina tilanteessa

Tuulimussukka

Tosi mitä ilmeisemmin söisi tuon nallen, jos vaan omistaisi hampaat..

Tempo :)

lauantai 12. tammikuuta 2013

Viikkosynttäri nro 1!

Noin on ensimmäinen elinviikko käyty ja kuitattu! Kaikilla on ollut painon kanssa pelkkää nousujohteista kehitystä, josta olen tietenkin äärettömän onnellinen! :) Mamma-Tempo hoitaa siis edelleen hommansa hyvin, joskaan se ei ole "äitimäisen stressaantunut", vaan siinä kohtaa, kun pennut laskee lampaita (tai agilityesteitä, whatever), niin Tempo tulee hengailemaan muiden koirien kanssa ihan "What's up"- meiningillä. Välillä saa jopa sellaisen vaikutelman, että kiinnostaako sitä nuo sen omat lemmikkimarsut ollenkaan, mutta jo vain, jos joku onneton koiraeläin meinaa mennä morjestamaan ladyn jälkikasvua, niin saa kyllä sellaisen häädön, ettei asia voi jäädä blondeiltakaan ymmärtämättä. ;) Ja taas, kun käsky käy eli kun pennut rääkyy maitoannostaan, lähtee Tem hoitamaan jälleen kiltisti velvollisuutensa.

Kaksi kultakutria on selättänyt jo 300 g:n rajan, kolmas pääsee siihen todennäköisesti tänä iltana, neljäs parin päivän sisään ja Tarmo the kingi on jo hienosti ylittänyt 200 g:n rajapyykin eli maasta se pienikin ponnistaa voimansa maitojonossa! Go, Tarmo! 

Tänään tuoreita kuvia räpsiessäni tuoreista synttärisankareista totesin osuvani melkosen hyvin pikku-Tempon nimeämisessä.. Voi sitä kirmaamisen määrää, minkä nyt noilla tyngillä pääsee - ei meinannut kamera ehtiä tarkentaa sitten millään, eikä kyllä itse kuvaajakaan aivan sekunnilleen ollut aina selvillä kohteen seuraavasta päämäärästä. :) Jos se jatkaa emänsä piirteiden ilmeämistä yhtä ahkerasti, alan ehkä itkeä, koska tarkoituksenani ei ollut tästä pesueesta yhtään jättää itselle kasvamaan.
Eli odottelen hyvin potentiaalisia kiinnostuneita pennuista, ettei minun tarvitse edes harkita laumani kasvattamista entisestään! ;))))

Nyt niitä kuvia kehiin ja odotellaan, mitä pennut keksii matkallaan kohti seuraavia synttäreitään. :)

TARMO

TAIKA

TOSI

TEMPO

TUULI

Tuo matamimimmihän peittää alleen helposti kolme pentua...
No mutta eikös se mene niin, että ylipaino (muihin nähden) on ylivoimaa? ;)


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

T-tyypit ovat täällä!

Perjantai-iltana noin klo 23 alkoi tapahtua, Tempon ensimmäiset supistukset tulivat ja tästä alkoi yö, jolloin ei nukuttu! Ei sillä, että unta olisi saanut edellisinäkään öinä varsin mallikkaasti ahmia, sillä tapoihini kuuluu "h-hetken" lähestyessä alkaa heräilemään jo monta yötä aiemmin noin tunnin välein, etten vain missaisi mitään. Hirvittävän viisasta, vaan valintakysymyksiähän nuokin on.

Ponnistelujen ja pinnistelyjen jälkeen ensimmäinen pentu syntyi, joka oli jo silminnähden hyvin pieni. Tämä pienokainen oli poika, jolla painoa oli vaivaiset 90 grammaa. Elämänasenteestahan se on kiinni ja tämä lopulta Tarmoksi kutsuttu pikkumies on näyttänyt selviävänsä kyllä elämän erilaisista tehtävistä, joita tässä kohtaa on tasan yksi, mutta sitäkin tärkeämpi: hengissä pysyminen.
Tarmon jälkeen Tempo otti kauneusunet. Tästäkin saattoi päätellä, että ihan parissa tunnissa ei tästä synnytyksestä tulla selviämään... Noin tunnin päästä ponnistettiin ulos seuraava pentu, potra, blondi tyttö.
Jälleen unta nassuun ja päälle tunnin päästä kolmas pentu näki päivänvalon. Ihana tyttönen sekin!
Sama vakaa tahti jatkui; tunti lepoa ja sitten töihin ja pian oli neljäs pentu, jälleen blondi yksilö ja narttu kyseessä. Pieni loppukiri otettiin, sillä viimeinen pentu - jälleen tyttö - saatiin ulos vielä saman tunnin kuluessa! Viiden maissa aamuyöllä oli Tempo saanut sanotuksi sanansa Suomen shelttijalostukseen. :)

Tarmon jälkeen tulleet tytöt olivat kaikki normaaleja syntymäpainoiltaan ja mainittakoot, että Tarmokin on saanut jo satasen rikki. :) En voi kuin toivoa parasta näiden tuhisijoiden ja niiden kertakaikkisen mainion mammakoiran suhteen!
Tavoilleni orjallisena ensimmäisen vuorokauden aikana on jo nimet päätetty.. Tarmo puhukoot puolestaan. Toinen viirupäisistä blondeista on aivan kuin emänsä heti alusta lähtien, niin ulkonäöllisesti kuin ruokailutottumuksiltaankin (eli aina ensimmäisenä), joten siitä tuli Tempo. Sitten toinen vähän samannäköinen ja -oloinen viirupää-blondi on Taika. Tyttö, jota ei ole "merkeillä pilattu" eli jolla ei ole nassussa tai niskassa valkoista, on nimeltään Tosi. Sekä viimeinen, muttei missään nimessä vähäinen, on tyttö pelkällä kauluksella, jota kutsutaan nimellä Tuuli. :)

Mamma-Tempo syö ahkerasti ja hoitaa velvollisuutensa kivasti! 
Nyt sanojen jatkeeksi kuvia! 

Ryhmäkuva

Siskokset

Pakollinen tassukuva :)

Päättymätön Taika

Päättymätön Tarmo

Päättymätön Tosi

Päättymätön Tempo

Päättymätön Tuuli

Äityli ja lapsoset

Hieman väsyneet Tempot