3 viikkoa!

Voi temmeltämisen jaloa taitoa..! :) Kolme viikkoa jo ikää lapsilla ja meno vaan kovenee! Kiinteälle ruoalle siirryttiin muutaman päivän jälkeen 2-viikkoissynttäreistä, koska lapset olivat jo niin aktiivisia ja kiinteä ruoka alkoi heti ekasta kerrasta lähtien maistumaan oikein hyvin! Tämän viikon synttäreiden kunniaksi pennut saivat jälleen manikyyrin, joka oli jo melkoinen haaste sekä ne saivat tuubin Canexia. Kivoja synttärilahjoja annan pennuille, oikein mieluisia! ;) Minulla onkin videomateriaalia viidestä viimeisestä, jotka näyttävät, kuinka paljon ne oikein antamastani lahjasta tykkäsivätkään! Harmi, ettei tullut videoitua kaikkia! Siinä kieltämättä vähän naurulihakset saivat treeniä.. lapsiraukat. :D

Ulkonakin ollaan jo käyty ja juhannuksen kunniaksi saavat pienet termiitit oman ulkoaitauksen, jossa saavat olla aina pieniä pätkiä säiden salliessa. Nyt näyttää ainakin lupaavalta säältä :)!

Lapsilla on nyt nimet, jotka ovat erittäin alustavia ja saattaa edelleen muuttua ja vaihtua, mutta pistämpä kuitenkin nyt kuvien yhteyteen tämän ehkä-nimenkin ;).

Tämän pidemmittä turinoitta lähdemme treeni- ja penturikkaan juhannuksen viettoon ja palataan asiaan jälleen ensi viikolla!

Hyvää Juhannusta kaikille! :)

Peli

Penni

Piina

Puhti ja Pilke

Pilke

Puhti

Puuha

Puuska

Päivänsäde

Ja sitten se pentujen mielipide matolääkkeestä:

Videomateriaalia

Viikko nro 2!

Siis miten voi aika rientää.. Vastahan rustasin tänne ensimmäisen viikkopäivityksen ja nyt on jo tokan vuoro! Tältä se alkaa tuntua vaan heti, höh! Mutta nyt alkaa olla helppousfiilistelyt pian taka-alalla, kun porukalla alkaa tuo kuulo- ja näköpuoli toimimaan ja ihmeen hyvin ne pysyvät jo tolpillaan ja ottavat varsin ponnekkaita askelia! Etenkin, jos maitobaari lössähtää toiselle puolelle pentulaatikkoa ja ipanat nukkuu toisessa päässä, niin melkoinen tuhina ja vilske alkaa, kun tanner tömisten ne kaikki lähtee ryntäämään kohti evästiskiä! Huvittava näky, pitäisi ottaa videolle.. vielä, kun se on niin ”avutonta”.. Pian saa juosta otsa hiessä niitä karkuun itse kukin :D Tuskin maltan odottaa!

Puolikaulus ja H-T on vielä tyytynyt tirkistelyasteelle eli eivät halua vielä nähdä tätä ikävää maailmaa ;) Varmaan kuitenkin parin päivän sisään myös ne saavat näkimensä auki. Ihanaa pentumaista ääntelyä on ihana jäädä kuuntelemaan hyviksi toviksi laatikon äärelle.. On tuhinaa, murinaa, piipitystä ja satunnaisia haukahduksen yrityksiä.. :)

Synttärisankarien vakio”lahja” on aina manikyyri ja tänäänkään ei tehty poikkeusta.. projekti oli noin kaksi kertaa haastavampi kuin viikko sitten, mutta noin kymmenen kertaa helpompi kuin viikon päästä. ;) Muutama jaksoi rimpuilla tovin ja varsinkin Pikkupiste jaksoi karjua, KUINKA PASKAAAAA TÄÄ ONNNN!!!, mutta antautui lopulta kynsienleikkuun saloihin ja oli ihan kiltisti :D.

Viikko nro 1!

Viikko vierähti ensinnäkin kivuttomasti, toisekseen helposti ja kolmanneksi muutenkin hyvin. Minkäs sille mahtaa, kun emakkokoira hoitaa hommansa paremmin kuin hyvin ja antaa vielä mummunkin (eli minun ;P) hoitaa omat asiani pentujen kanssa kyseenalaistamatta eli punnitukset ja yleiset pyörittelyt ja käsittelyt. Ebsa kantaa silti vastuun lapsistaan, muttei ole turhan hötky. Tämä helpottaa päivittäisiä toimia hurjasti!

Kehitys on hurjaa ja nämä hylkeenpoikaset ovat omaankin silmään kasvaneet ahkerasti! Tuskin maltan odottaa, että silmät aukeisivat ja muutenkin alkaisi vilinä kasvaa.. Joskin varmaan siinä vaiheessa päivittelen, että voi kunpa voisi palata ajassa taaksepäin seesteiseen pikkupentuaikaan. ;) Se on taas tätä perushuttua, koskaan ei ole hyvä! Vitsivitsi, pentuaika on niin lyhyt setti tässä kasvistädin helmoissa, että sen kestää vaikka leijonalapsien kanssa.. Nämä lapset taitavat kyllä edustaa sitä puuma-settiä enempikin ;).

1-viikkoissynttäripäivänsä kunniaksi jokainen pääsi manikyyriin, koska lapset ovat ihailtavan ahkeria myös kasvattamaan näitä tulevia raatelukoukkujansa ja näin ollen 144 kpl pienen pieniä kynnenpäänpalasia lenteli pitkin pentuhuoneen lattiaa.

Painonnousu on ollut vaa’ankin mukaan todellisuutta pennuilla, ’mummosta’ nyt puhumattakaan.. Mutta veikkaan, että porukkaa kiinnostaa enemmän pentujen painokäyrät, tai ainakin toivon niin.

Ensin mainittu on syntymäpaino ja jälkimmäisenä mainittu viikon ikäispaino:

H-T (=heittotähti): 228 g – 530 g

Sydän: 384 g – 710 g

Trikki: 300 g – 565 g

Classic: 300 g – 660 g

Timantti: 302 g – 605 g

Puolikaulus: 360 g – 660 g

Poika: 316 g – 645 g

Pikkupiste: 290 g – 600 g

(Työnimiä.. Sydän ja Timantti on siis täysin niskamerkeistä tulleita nimityksiä, ei mitään ihQdaa <3 4ever –nimityksiä ;D )

Tämän pidemmittä läpätyksittä jokaisen pennun viikkoiskuva läntätään tähän postaukseen ja pidetään peukkuja etapille kohti 2-viikkoissynttäreitä.. :)

Onnellista aikaa!

Vihdoin saan myös netin ajan tasalle asioista..

Siispä iloista kerrottavaa kaikin puolin! :-) Ebony synnytti kahdeksan potraa vauvaa keskiviikkona 30.5. Synnytys meni loppujen lopuksi kuin oppikirjasta kopioituna, vaikka esikoistaan neiti sai pusertaa ulos ihan toden teolla. Tämä esikoislapsi nyt sattui jälleen olemaan se pesueen suurin kaveri, melkein 400 grammainen mörssäri, joka mahdollisti puolestaan sen, että loput lähinnä laskettelivat liukumäkeä ulos. Neljän pennun jälkeen Ebsa piti lakisääteisen tauon ja tässä välissä me ihmisetkin lähdimme hörppäämään kupillinen sumppia ja kertoilemaan muulle maailmalle neljästä ihanasta, potrasta tyttölapsesta. Palattuamme takaisin meille valkeni todellisuus; ei se jäänytkään neljään. Otin luvun kolme kertaa todetakseni, että kyllä, siellä on viisi möngertävää bortsunalkua. Tästä ei ehtinyt kulumaan kuin pieni hetki, kun jälleen putkahti yksi ulos. Kuusi vauvaa, wow! :) Enempää tuskin tulee… Kunnes jälleen tapahtui yksi supistus, jonka tuloksena jälleen yksi pentu! Ja kahdeksas kerta toden sanoo, viimeinen mohikaani lasketteli myös tähän maailmaan ja siitä alkoi Ebonyn työnsarka todellisena äitinä. Sukupuolijakauma olisi tietenkin voinut tasaisemminkin sattua, mutta tokikaan en valita, vaan olen enemmän kuin tyytyväinen näistä seitsemästä nartusta ja yhdestä uroksesta! Väriskaala on arvattavasti musta-valkovoittoista, mutta jälleen mukaan mahtuu yksi erilainenkin nuori, sillä yhdelle on suotu tan-merkit!

Ebony hoitaa äidin rooliaan paremmin kuin voisin toivoa! Se on huolehtivainen, mutta ei liian hötkyilevä, vaan lähtee ulkoilemaankin reippaasti. Tosin se palaa nopeastikin ihan yhtä reippaasti, mutta parempi tuo kuin se, että se pitäisi sieltä hinausautolla hakea ulos, jossa se malttaisi hädin tuskin asioida ja sitten takaisin lootaan. Ruoka maistuu hyvin niin emälle kuin painokäyrien mukaan pennuillekin! Jokainen on saanut syntymäpainoonsa aimoannoksen grammoja lisää ja kaikki tuntuu olevan tasapuolisen elämäniloisia veikkoja! En voi kuin toivoa, että tämä hyvä jatkuisi! Se olisi hämmästyttävää vastapainoa vuoden takaisiin edesottamuksiin. Lisäksi pidän siitä, että minun ei tarvitse olla huolissani pentujen voinnista esim. kauppareissuni aikana.. Ebsa osaa asettua niin taitavasti makuulleen, ettei kukaan jää alle ja se huolehtii jokaisen aina syömään ja silloin kun kaikki ovat käväisemässä höyhensaarten maisemissa, ottaa Ebs myös itse lepoa parinkymmenen sentin päässä katraasta.

Ja mitä nimiin tulee, niin jokaisella toki on jo nyt omat työnimensä (,joista esimerkkinä Classic, Poika, Heittotähti, Pikkupiste…), mutta varsinaiset nimet tulevat aikanaan alkamaan P:llä. Ja niitä tässä päivittäisten käsittelyjen, kääntelyiden ja väänteilyiden ohessa aletaan sitten keksimään.. Valitettavasti Päättymätön Paska ei ole vakiintumassa kenenkään nimeksi, vaikka se ehdoton listaykkönen yleisten äänien perusteella olisikin ;))).

Palailen asiaan pentumaisten kuvien ja kuulumisten merkeissä jälleen!